Avioliiton solmiminen saa aikaan lukuisia oikeusvaikutuksia, joista keskeisimmät liittyvät puolisoiden varallisuussuhteisiin. Lain olettamana on, että kummallakin puolisolla on avio-oikeus kaikkeen toistensa omaisuuteen. Avio-oikeus tarkoittaa oikeutta saada puolet puolisoiden yhteenlasketusta netto-omaisuudesta avioeron tai puolison kuoleman johdosta toimitettavassa osituksessa. Avioehtosopimuksella puolisot voivat kuitenkin poistaa tai rajoittaa avio-oikeuttaan toistensa omaisuuteen. Avioliittolaissa on tyhjentävästi säännelty niistä tavoista, joilla puolisot voivat avio-oikeuttaan rajoittaa.
Avioehdon muotomääräykset
Avioehtosopimus on tiukan määrämuotoinen oikeustoimi, eli se on sopimus, joka ollakseen pätevä on tehtävä tietyt laissa säädetyt vaatimukset täyttäen. Pienikin virhe muotomääräysten noudattamisessa saa aikaan koko sopimuksen pätemättömyyden.
Avioehtosopimus on tehtävä kirjallisesti, se on päivättävä ja allekirjoitettava ja kahden esteettömän henkilön tulee todistaa se oikeaksi. Avioehto tulee myös rekisteröittää maistraatissa, jotta sen oikeusvaikutukset tulisivat voimaan. Nämä ovat avioehdon varsinaiset muotomääräykset. Lisäksi sovelletaan yleisiä sopimusoikeudellisia sääntöjä ja periaatteita koskien sopimuksen pätevyyttä ja tulkintaa. Siksi pelkästään muotomääräysten noudattaminen ei kaikissa tilanteissa takaa, että avioehtoa olisi pidettävä pätevänä. Esimerkiksi suomeksi laadittu avioehtosopimus voi olla toisen osapuolen riitautettavissa, jos tämä ei ole ymmärtänyt sopimuksen kieltä. Monikulttuurisissa avioliitoissa voi olla järkevää laatia avioehto sekä englanniksi että suomeksi sekä varustaa sopimus lisäksi erityisellä sopimusehdolla mahdollisen kieliristiriidan ratkaisemiseksi. Eräissä kohtuuttomuustapauksissa pätevääkin avioehtosopimusta voidaan kohtuullistaa tai jättää se jopa huomiotta.
Avioehdon pätemättömyys voi olla piilevää, sillä maistraatti ei rekisteröidessään avioehtoa tarkasta sen pätevyyttä. Pahimmassa tapauksessa avioehdon pätemättömyys tulee puolisolle yllätyksenä avioerossa, kun tämä joutuukin maksamaan tasinkoa entiselle puolisolleen. Jotta ikäviä yllätyksiä ei myöhemmin tulisi, olisi hyvä keskustella asiantuntijan kanssa avioehtosopimuksen vaikutuksista ennen sopimuksen jättämistä maistraattiin rekisteröitäväksi.
Avioehto voidaan kumota tai muuttaa vain uudella muotomääräykset täyttävällä avioehtosopimuksella.
Sallitut avioehtomääräykset
Avioehtosopimus voidaan tehdä yksi- tai kaksipuoliseksi, avio-oikeuden kokonaan tai osittain poissulkevaksi tai edellä mainitulla tavoin vain tietyn omaisuuden osalta. Esimerkiksi perintöoikeudelliset saannot kuten testamentilla saatu omaisuus voidaan määrätä avio-oikeudesta vapaaksi. Lisäksi korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen mukaan avio-oikeus voidaan poistaa myös ainoastaan avioerotilanteen varalta jolloin avio-oikeus jää voimaan avioliiton päättyessä toisen puolison kuolemaan.
Avio-oikeus vaikuttaa vasta avioliiton päätyttyä
Avioehdolla ei ole vaikutusta siihen, mitä puolisot omistavat. Avioehdolla puolisot voivat kuitenkin vaikuttaa siihen, mitä omaisuutta he haluavat saattaa avio-oikeudesta vapaaksi. Avio-oikeus on eräänlainen odotusoikeus: se aktualisoituu vasta avioliiton päättyessä – joko avioerossa tai toisen puolison kuoltua – tehtävään ositukseen. Vasta osituksessa omaisuus vaihtaa omistajaa, kun enemmän omistanut puoliso joutuu maksamaan tasinkoa vähemmän omistavalle.
Osituksessa lasketaan kummankin puolison avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö. Tämä tarkoittaa sitä, että varoista vähennetään velat. Osituslaskelmassa huomioidaan ainoastaan avio-oikeuden alainen omaisuus.
Kun nettosäästö on saatu selvitettyä, määritetään avio-osan suuruus. Tämä tarkoittaa sitä varallisuusmäärää, joka kummallekin puolisolle tulee osituksessa. Molempien puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöt lasketaan yhteen ja saatu summa jaetaan kahdella. Enemmän omistava puoliso joutuu maksamaan toiselle puolisolle tasinkona avio-oikeuden alaisen omaisuuden ja avio-osan välisen erotuksen.
Avioehdolla ei määrätä perinnöstä
Yksi yleinen harhaluulo koskien avioehtoa on se, että avioehdolla luullaan voitavan määrätä puolison perintöoikeudesta. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan perimyksestä määräämistä varten on aina tehtävä testamentti. Avio-oikeuden laajuus määrittää sen, mitä kuuluu puolison kuolinpesään ja mitä leskelle avio-oikeuden nojalla. Usein voi olla verotuksellisesti järkevää jättää avio-oikeus voimaan kuoleman varalle, jos leski perii ensiksi kuolleen puolisonsa testamentin tai lain nojalla. Avioehdolla ei kuitenkaan voi määrätä perinnöstä vaan sitä varten tulisi aina laatia testamentti. Esimerkiksi uusperheissä on avioehdosta riippumatta mahdollista se, että omaisuutta siirtyy entisille puolisoille.
