Puolisoni on nyt avioliittomme viimeisen viiden vuoden aikana tehnyt mittavan summan velkaa yksityisenä elinkeinon harjoittajana. Puolisoni mukaan olemme molemmat velasta vastuussa, sillä hänen elinkeinonsa on hänen mukaansa elättänyt perheemme. Mielestäni oma palkkatyöni on ollut tärkeämpää, enkä ole ikinä tukenut kyseistä elinkeinotoimintaa. Mikä on velkojen oikea tilanne?

Puolisoiden varallisuussuhteet perustuvat avioliiton aikana omaisuuden erillisyyden periaatteelle, eli puolisot omistavat oman omaisuutensa itse. Myös velkasuhteet perustuvat tälle erillisyysperiaatteelle, ja pääasiassa puolisot vastaavatkin omista veloistaan. Velkojen ollessa erillisiä toisen puolison omaisuutta ei voida ulosmitata toisen velasta.

Erillisyysperiaatteelle on kuitenkin kaksi poikkeusta. Molemmat puolisot ovat vastuussa toisen tai molempien tekemästä elatusvelasta, sekä yhdessä tai toisen valtuuttamana tehdystä velasta. Velkoja voikin kääntyä kumman tahansa puolison puoleen ja vaatia tältä koko velkasummaa.

Elatusvelkaa ovat perheen yleiset elämiseen tarvittavat menot, kuten ruoka, vaatteet, vuokra ja kodin normaali kunnossapito. Myös lasten kasvatusmenot, koulutus ja harrastukset ovat elatuksen kuluja. Elatusvelkaa ei kuitenkaan ole toisen puolison ottama rahalaina, taikka puolisoiden yksin tai yhdessä harjoittama elinkeinotoiminta. Velkaa tekemättömän puolison vastuu elatusvelasta vanhenee kahdessa vuodessa.

Yhteisvastuu koskee myös velkaa, jonka puolisot ovat tehneet yhdessä tai johon toinen on antanut kirjallisen tai suullisen suostumuksen. Suostumus voi syntyä myös pelkällä passiivisuudella, jos puolison voidaan katsoa hyväksyneen tilanteen. Puolison on ilmoitettava, että ei halua sitoutua velkaan, jos vastapuoli on voinut olettaa puolisoiden toimivan yhteisymmärryksessä. Passiivisuus tällaisessa tilanteessa voi siis johtaa puolisoiden yhteisvastuuhun velasta.

Elatusvelka ja yhteisellä suostumuksella tehty velka luovat kuitenkin vain solidaarisen vastuun puolisoiden välille. Tämän vuoksi velkoja voi vaatia koko summaa kummalta tahansa puolisolta, mutta velkaa tehnyt puoliso on velvollinen korvaamaan toisen puolison liikaa maksaman summan.

Elinkeinotoiminnan kuluja ei pidetä elatusvelkana, joten kysyjä ei sen perusteella ole vastuussa kyseisestä velasta. Jos kysyjä ei myöskään ole antanut suostumustaan tällaisien velkojen yhteisvastuuhun, ei hän ole niistä vastuussa.