Olen menossa naimisiin Yhdysvalloissa asuvan kihlattuni kanssa. Meidät vihitään Kaliforniassa, jonne myös aiomme jäädä ainakin vähäksi aikaa, mutta tarkoituksenamme on myöhemmin muuttaa Suomeen asumaan pysyvästi. Minulle on kertynyt jo jonkin verran omaisuutta Suomessa, jonka omaisuuden haluan pysyvän itselläni mahdollisessa avioerossa. Tarkoitus on, että omaisuuteni siirtyisi lapsilleni ja muutoinkin pysyisi suvussani myös kuoltuani. Miten voisin turvata nämä asiat parhaiten?

 

Kun avioliittoon liittyy kytkentöjä useammasta kuin yhdestä valtiosta, mutkistuvat asiat jonkin verran. On mahdollista, että esimerkiksi avioeroa koskeva hakemus on laitettavissa vireille useammassa kuin yhdessä maassa. Pääsääntöisesti vireille tullut avioerohakemus estää uuden avioerohakemuksen vireillepanon toisessa maassa. Riippuen muun ohella siitä, missä maassa avioeroa koskeva hakemus saadaan laitettua vireille, voi puolisoiden aviovarallisuussuhteisiin sovellettava laki valikoitua eri tavoin. Tämä voi johtaa hyvinkin dramaattisiin tilanteisiin esimerkiksi sen suhteen, miten puolisoiden mahdollisesti tekemää avioehtosopimusta tulkitaan tai hyväksytäänkö sitä ollenkaan!

Suomen laki mahdollistaa sen, että puolisot itse, tietyin rajoituksin, sopivat aviovarallisuussuhteisiinsa sovellettavasta laista. Tällainen sopimus on tehtävä määrämuodossa, ja sopimus on syytä rekisteröidä maistraatissa. Tehdystä sopimuksesta huolimatta on mahdollista, että ulkomainen tuomioistuin tai muu viranomainen ei hyväksy tehtyä sopimusta vaan ratkaisee puolisoiden avioeroa ja varallisuussuhteita koskevan asian oman maansa lakien mukaan. Tällöin annettu ratkaisu voi olla täysin ristiriidassa Suomessa annettavan tuomion kanssa. Mikäli puolisot muuttavat ulkomaille taikka hankkivat omaisuutta ulkomailta, olisi heidän syytä selvittää se, onko kyseisessä maassa tarve esimerkiksi käännättää ja rekisteröidä Suomessa tehdyt sopimukset taikka laatia uusia asiakirjoja.

Kysyjän kertoman mukaan vaikuttaisi siltä, että hän pääsee tavoitteisiinsa pelkästään Suomen lain mukaan laaditun avioehtosopimuksen ja mahdollisesti testamentin turvin. Selvyyden vuoksi voisi kuitenkin olla lisäksi syytä esimerkiksi avioehtosopimusasiakirjassa sopia nimenomaisesti siitä, että puolisoiden aviovarallisuussuhteisiin tulee sovellettavaksi Suomen laki ja että suomalaisilla tuomioistuimilla tulee olla asiaa koskeva yksinomainen toimivalta. Jos omaisuutta kuitenkin hankitaan myös USA:ssa, tulisi lisäksi selvittää sikäläisen lain sisältöä ja erityisesti sen suhtautuminen Suomen lain soveltamisesta sopimiseen.