Olemme menossa naimisiin talvella marokkolaisen mieheni kanssa. Vihkiminen tapahtuu Kreikassa, mutta muutamme yhdessä Suomeen asumaan. Haluaisin tehdä avioehdon. Miten asiaan vaikuttaa se, että tuleva puolisoni on ulkomaalainen ja meidät on vihitty ulkomailla? Mahdollisesti tulemme muuttamaan pois Suomesta tulevaisuudessa. Mitä muuta minun tulisi ottaa huomioon?
Kun avioliitolla on liittymiä useampaan kuin yhteen valtioon, puhutaan kansainvälisistä avioliitoista. Merkityksellisiä liittymiä ovat esimerkiksi puolisoiden kansalaisuus, koti ja asuinpaikka, omaisuuden sijaintipaikka ja niin edelleen. Näissä tilanteissa voi olla epäselvää ensinnäkin se, minkä maan tuomioistuimet ja muut viranomaiset ovat toimivaltaisia käsittelemään esimerkiksi avioeroa koskevan asian ja toisaalta se, minkä maan lakia puolisoihin sovelletaan.
Koska jokainen valtio päättää itsenäisesti omista laeistaan, on mahdollista, että päällekkäisiä toimivaltuuksia tulee. On siis mahdollista ja suhteellisen yleistäkin, että useamman kuin yhden valtion tuomioistuimet katsovat olevansa toimivaltaisia käsittelemään esimerkiksi puolisoiden avioeroa koskevan asian. Samoin on mahdollista se, että eri maiden tuomioistuimet soveltavat puolisoihin eri maiden lakeja.
Jos avioeroa koskeva asia on jo vireillä yhden valtion tuomioistuimessa, ei samaa asiaa yleensä pysty laittamaan vireille toisessa valtiossa. Tämä mahdollistaa keinottelun: puoliso saattaa pyrkiä laittamaan asian vireille sellaisessa valtiossa, jossa hän ennakoi saavansa itsellensä edullisen ratkaisun. Esimerkiksi Suomen lain mukaan pätevä avioehtosopimus saattaa jäädä vaikutuksettomaksi, jos ulkomaalainen tuomioistuin soveltaa asiassa jonkin muun maan lakia.
Pelkästään se, että toinen puolisoista on ulkomaalainen tai vihkiminen on tapahtunut muualla kuin Suomessa, ei yleensä aiheuta suuria riskejä. Jos puolisoiden yhteinen koti ja asuinpaikka muodostuvat Suomeen, omaisuus sijaitsee vain Suomessa ja testamentit, avioehdot ja muut mahdolliset sopimukset on tehty Suomen lakien mukaan, ollaan suhteellisen turvallisilla vesillä. Näissäkin tapauksissa on toki mahdollista, että toinen puoliso onnistuu saamaan tuomion muusta maasta, mutta sen täytäntöönpano Suomessa voi olla vaikeaa.
Suomalaisen osapuolen kannalta kansainvälisissä avioliitoissa kannattaa huolehtia ainakin seuraavista asioista: 1) Avioehtosopimus laaditaan suomen lisäksi sellaisella kielellä, jota toinenkin osapuoli riittävästi ymmärtää. 2) Samassa asiakirjassa sovitaan myös siitä, että puolisoiden aviovarallisuussuhteisiin sovelletaan Suomen lakia. 3) Kummankin puolison testamentissa määrätään perimykseen sovellettavaksi laiksi Suomen laki. 4) Ulkomailla sijaitseva omaisuus pyritään mahdollisuuksien mukaan siirtämään Suomeen.
Jos omaisuutta jää myös toiseen maahan tai puolisoiden aikomuksena on muuttaa Suomesta pois, on tärkeä selvittää kyseisen maan lain sisältöä. Jos kyseessä ei ole kovin eksoottinen oikeusjärjestys, voi kansainväliseen yksityisoikeuteen erikoistunut suomalainen lakimies tutkia asian tai ainakin konsultoida paikallista kollegaansa.
Nyrkkisääntönä voitaneen pitää sitä, että useimmiten puolisoiden edun mukaista on huolehtia siitä, että sekä aviovarallisuussuhteisiin että perimykseen tulee sovellettavaksi heidän asuinmaansa laki. Tämä helpottaa käytännön asioita, kun viranomaiset ja tuomioistuimet voivat soveltaa omia lakejaan.