Olen vastannut pääasiallisesti perheeni elatuksesta. Haluaisimme puolisoni kanssa tietää, onko meidän mahdollista tehdä tulevaisuuden varalle sopimus puolisolleni maksettavasta elatusavusta, jos minä joutuisin esimerkiksi sairauden johdosta laitoshoitoon?
Puolisoiden on otettava kykynsä mukaan osaa perheen yhteisen talouden ylläpitämiseen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus kattaa niin puolisoiden yhteiset kuin kummankin henkilökohtaisten tarpeet. Yksilöllisiin tarpeisiin kuuluvat esimerkiksi pukeutumiseen liittyvät menot, yhteisiin tarpeisiin taas kodin ylläpitoa ja vapaa-aikaa koskevat menot. Tavoitteena on saada samanlainen elintaso puolisoiden välille.
Mahdollisten erimielisyyksien ilmettyä puolisoiden on ensinnäkin mahdollista tehdä keskenään kirjallinen sopimus, jolla he vahvistavat elatusavun määrän ja suorittamistavan. Jos taas jompikumpi puolisoista on laiminlyönyt elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat eri osoitteissa, on tuomioistuimen mahdollista velvoittaa toinen puolisoista maksamaan puolisolleen elatusapua.
Elatussopimuksen tekeminen ei kuitenkaan ole rajoitettu vain tilanteisiin, joissa toinen puolisoista on laiminlyönyt elatusvelvollisuutensa tai puolisot asuvat eri osoitteissa. Korkein hallinto-oikeus totesi tapauksessa KHO 2002:3, että elatussopimus voidaan tehdä myös vastaisen varalle.
Elatussopimus on tehtävä kirjallisesti ja se tulee vahvistaa sen kunnan sosiaalilautakunnalla, jossa puolisoilla tai toisella heistä on kotipaikka. Sosiaalilautakunta harkitsee ennen sopimuksen vahvistamista, onko sopimus kohtuullinen ottaen huomioon puolison elatuksen tarve, toisen puolison maksukyky sekä muut asiaan mahdollisesti vaikuttavat seikat.
Kohtuulliseksi katsottavan elatusavun määrän määrittäminen vaihtelee kunnasta toiseen. Esimerkiksi Helsingissä pidetään kohtuullisena määränä kolmasosaa elatusvelvollisen nettotulosta, kun taas Tampereella puolisoiden nettotulot lasketaan yhteen ja jaetaan kahdella, jolloin saadaan tulokseksi laskennallinen nettotulo. Tästä laskennallisesta nettotulosta vähennetään vielä toisen puolison nettotulo, jolloin saadaan kohtuulliseksi katsottava elatusavun määrä. Yleinen nyrkkisääntö kuitenkin on, ettei elatusavun määrä saa olla enempää kuin puolikas elatusvelvollisen puolison nettotulosta.
Kysyjän ja hänen puolisonsa on edellä mainitun perusteella mahdollista tehdä elatussopimus tulevaisuuden varalle. Sosiaalilautakunta on velvollinen vahvistamaan kyseisen sopimuksen, jos sitä on olosuhteet huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena.
