Kun puolisoiden omaisuus avioliiton purkauduttua jaetaan eli ositetaan tai erotellaan, voi tässä yhteydessä tapahtuviin luovutuksiin liittyä veroseuraamuksia. Yleensä kyseeseen tulee varainsiirtoverotus, joka koskee esimerkiksi asunnon luovutusta. Avioehtosopimuksen tekemisellä, muuttamisella tai purkamisella pelkästään ositusta varten saattavat eroavat puolisot pyrkiä välttämään veroja – laillisesti tai laittomasti.

Varainsiirtoverolaissa on poikkeussäännös, jonka nojalla verovelvollisuus ei kuitenkaan koske osituksen yhteydessä tapahtuvia luovutuksia, milloin vastikkeena ei käytetä ositettavan omaisuuden ulkopuolisia varoja. Oikeuskirjallisuuden ja -käytännön mukaan ulkopuolisten varojen käyttämisenä ei myöskään pidetä sitä, että toinen puolisoista ottaa puolisoiden yhteisen lainan maksettavakseen. Tällöinkin edellytetään kuitenkin sitä, että kyseessä on sellainen laina, joka kohdistuu avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen.

Esimerkki 1. Puolisoilla vain avio-oikeuden alaista omaisuutta:

A ja B omistavat yhdessä omakotitalon, jonka arvo on 400 000 euroa. Puolisoilla on omakotitalosta yhteistä asuntolainaa jäljellä 100 000 euroa. Lisäksi puolisoilla on yhteisesti omistettu sijoitusasunto, jonka arvo on 300 000.

Osituksen laskennallisessa vaiheessa todetaan, että kummallekin puolisolle kuuluvan avio-osan suuruus on (400 000 – 100 000 + 300 000) / 2 = 300 000.

Osituksen reaalisessa vaiheessa puolisot sopivat, että A saa yksin omistukseensa puolisoiden yhteisen talon ja ottaa yksin vastatakseen puolisoiden yhteisestä asuntolainasta (400 000 – 100 000 = 300 000). B taas saa sijoitusasunnon (300 000).

Koska osituksen toteuttamisessa ei käytetä avio-oikeuden ulkopuolisia varoja, ei veroseuraamuksia tule.

Esimerkki 2. Puolisoilla vain avio-oikeudesta vapaata omaisuutta:

Lähtötilanne on muutoin sama kuin edellisessä esimerkissä, mutta nyt puolisoilla on avioehtosopimus, jonka nojalla kummallakaan ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen. Osituksen sijaan toimitetaan siksi omaisuuden erottelu, jossa myös voidaan purkaa yhteisomistuksia ja/tai tehdä luovutuksia puolisoiden välillä aivan samoin kuten osituksessakin.

Puolisot sopivat, samoin kuin edellä, että A saa yksin omistukseensa puolisoiden yhteisen talon ja ottaa yksin vastatakseen puolisoiden yhteisestä asuntolainasta. B saa sijoitusasunnon.

Nyt kyseessä ei ole osituksen piiriin kuuluva omaisuus miltään osin, koska avio-oikeutta ei ole. Siksi A:n tulee suorittaa varainsiirtoveroa siitä määrästä, joka katsotaan A:n saaman omakotitalon puoliosan vastikkeeksi. Vastikkeeksi katsottaisiin A:n luovuttama puoliosa sijoitusasunnosta eli 150 000, josta määrästä A:n maksettavaksi jäävä varainsiirtovero on 4 % eli 6 000 euroa.

B taas joutuu maksamaan varainsiirtoveroa siitä määrästä, joka katsotaan vastikkeeksi asunto-osakkeen puolikkaasta. Tässä tapauksessa vastikkeen määrä olisi vaihtona luovutetun omakotitalon puoliosan arvo vähennettynä siltä osin, kuin B vapautui maksamasta puolisoiden yhteistä asuntolainaa, eli yhteensä 150 000 euroa. Varainsiirtoveron määrä asunto-osakkeen kohdalla on 2 % vastikkeen arvosta eli tapauksessa 3 000 euroa.

Tällaisessa tilanteessa saattavat puolisot miettiä, että ennen avioerohakemuksen jättämistä kannattaisi avio-oikeus palauttaa muuttamalla avioehtosopimusta. Silloinhan edellä selostetun mukaisesti voitaisiin välttää varainsiirtoverot ja esimerkkitapauksen pariskunta säästäisi yhteensä 9 000 euroa!

Epäselväksi jää se, onko tällainen ”kikkailu” avioehtosopimuksella juuri ennen avioeron hakemista sallittua verosuunnittelua vai kiellettyä veronkiertämistä. Järkevää voisi olla hakea verottajalta ennakkoratkaisua.