Mi­nul­la on ollut si­joi­tusasun­to, jota olen vuokrannut eräälle henki­löl­le. Hän jätti vuokransa maksa­matta, mis­tä syystä olen pur­ka­nut hä­nen tois­taiseksi voimassa­ol­leen vuokra­so­pi­muksen­sa. So­pi­muksen pu­rus­ta huo­li­matta hän ei suostu­nut muuttamaan pois asunnosta il­man hää­töä. Häädön jäl­keen asunto oli tyh­jil­lään rei­lun kuukauden, kunnes on­nis­tuin saamaan uu­den vuokra­lai­sen. Voinko vaa­tia va­hin­gonkor­vausta me­netetys­tä vuokra­tu­los­ta – mis­tä läh­tien ja mi­hin as­ti?

Asuinhuoneiston vuokrauksesta an­ne­tun lain mu­kaan vuokranan­ta­jalla on oi­keus saa­da vuokra­lai­sel­ta kor­vaus va­hin­gos­ta, joka vuokranan­ta­jalle ai­heu­tuu sii­tä, että tä­mä pur­kaa vuokra­so­pi­muksen vuokra­lai­ses­ta joh­tu­vas­ta syystä.

Myös huoneiston tyh­jil­lään olo on otetta­vis­sa kor­vat­ta­va­na va­hin­ko­na huomioon, jos huoneistoa ei yri­tyk­sistä huo­li­matta on­nis­tuta vuokraamaan uu­del­leen. Toistaiseksi voimassa ole­van vuokra­so­pi­muksen vuokra­lai­nen ei ole si­dot­tu vuokra­so­pi­mukseensa irti­sa­no­misaikaansa pi­dempää ai­kaa, jo­ten va­hin­koa ei vuokra­tu­lo­jen me­ne­tyk­sen muodos­sa voisi syn­tyä tätä irti­sa­no­misaikaa pi­temmäl­tä ajal­ta.

Vuokra­lai­sen­kin on irti­sa­noessaan vuokra­so­pi­muksen nouda­tet­tava irti­sa­no­misaikaa. Tuon ajan, jon­ka vuokranan­taja voi tie­toi­sena huoneiston va­pau­tu­mi­sen ajankohdas­ta käyttää uu­den vuokra­lai­sen et­si­mi­seen, irti­sa­nou­tu­nut vuokra­lai­nen on edelleen vas­tuussa so­pi­muksen mu­kai­sista vel­vol­li­suuksis­taan. Si­ten hä­nen tu­lee maksaa irti­sa­no­misajan vuokra sii­nä­kin ta­pauksessa, että hän muuttai­si huoneistos­ta heti irti­sa­no­mi­sen jäl­keen.

Sil­loin taas kun vuokra­so­pi­mus pu­re­taan vuokra­lai­sen so­pi­musrik­ko­muksen pe­rus­teel­la, vuokra­lai­sen oi­keus hal­lita huoneistoa päättyy hä­nen syystään vä­lit­tö­mästi. Tuossa ti­lan­teessa uu­den vuokra­lai­sen saami­nen heti ei useinkaan ole mahdol­lis­ta. Häätö­tuomi­on saami­seen ja tuomi­on täy­tän­töönpanoon ku­lu­van ajan pi­tuutta ei voi­da täsmäl­li­sesti ar­vi­oi­da.

Si­ten jos vuokra­lai­nen ei so­pi­muksen pur­ka­mi­sen jäl­keen muuta­kaan va­paaeh­toi­sesti eikä myöskään il­moi­ta muutta­vansa tiet­tynä päi­vä­nä, vuokranan­ta­jalla ei ole riit­tä­vää tie­toa sii­tä, mil­loin huoneisto va­pau­tuu ja hän voi si­tou­tua uu­teen vuokra­so­pi­mukseen.

Näistä syis­tä esimerkiksi sille sei­kal­le, mil­loin vuokra­lai­nen on saa­nut tie­dok­seen vuokra­so­pi­muksen pur­ka­mis­ta kos­ke­van vaa­ti­muksen, ei voi­da an­taa rat­kai­se­vaa merki­tys­tä har­kit­ta­essa vuokra­lai­sen vas­tuu­ta vuokranan­ta­jalle huoneiston tyh­jil­lään olosta ai­heu­tu­neesta va­hin­gos­ta.

Ti­lan­net­ta ei voi­da myöskään ar­vi­oida ikään kuin vuokra­lai­nen olisi tie­dok­si­saanti­päi­vä­nä itse irti­sa­no­nut vuokra­so­pi­muksen. Huomiota ei si­ten tule kiinnit­tää en­sisi­jai­sesti sii­hen ajankoh­taan, jo­na vuokra­lai­sen oi­keus hal­lita huoneistoa vuokra­so­pi­muksen pe­rus­teel­la on so­pi­muksen pur­ka­mi­sen joh­dos­ta päätty­nyt, vaan sii­hen ajankoh­taan, jol­loin vuokranan­taja on to­siasialli­sesti saa­nut huoneiston hal­lin­taansa.

Tu­kea maini­tun ajankohdan merki­tyk­selle vuokra­lai­sen va­hin­gonkor­vausvel­vol­li­suutta har­kit­ta­essa saa­daan myös huoneenvuok­ra­lain säännök­ses­tä, jon­ka mu­kaan vuokra on makset­tava myös huoneiston hal­lin­ta­oi­keuden päätty­mi­sen jäl­kei­sel­tä ajal­ta, jos vuokra­lai­nen edelleen käyttää huoneistoa. Kos­ka vuokranmaksu­vel­vol­li­suus si­ten jat­kuu lain no­jalla hal­lin­nan to­siasialli­seen päätty­mi­seen saakka, sel­lais­ta va­hin­koa, jon­ka vuokra­lai­nen voi olla vel­vol­li­nen kor­vaamaan huoneiston tyh­jil­lään olon pe­rus­teel­la, voi yli­pää­tään syn­tyä vas­ta, kun vuokra­lai­nen on to­siasialli­sesti luo­pu­nut huoneiston hal­lin­nas­ta.