Olen ase­pal­ve­lus­ta suo­rit­tava va­rusmies. Olin vii­me vii­kon­lop­pu­na tu­los­sa vii­kon­lop­pu­va­pail­le ja odotta­es­sani ys­tä­vääni kes­kus­tas­sa ajattelin käydä oluella lä­hei­ses­sä ra­vin­to­las­sa. Portsari ei päästä­nyt mi­nua si­sään ra­vin­to­laan, vaan to­tesi vain: ”Emme ota si­sään va­rusmiehiä”. Olin täy­sin sel­vin päin, yk­sin ja pal­ve­lusasu­ni­kin oli täy­sin moitteetto­massa kunnos­sa. Eikö tä­mä ole syr­jin­tää?

Joka elinkeinotoiminnas­sa, amma­tin har­joit­ta­mi­ses­sa, ylei­sönpal­ve­lus­sa, vir­ka­toi­minnas­sa tai muussa jul­ki­ses­sa teh­tä­väs­sä taikka jul­kista tilai­suutta tai yleistä ko­kousta jär­jes­tet­täessä il­man hy­väk­syt­tä­vää syy­tä ei pal­vele jo­ta­kuta ylei­sesti nouda­tet­ta­villa eh­doil­la, kiel­täy­tyy päästä­mästä jo­ta­kuta tilai­suu­teen tai ko­koukseen tai poistaa hä­net siel­tä taikka asettaa jon­kun il­meisen eriarvoiseen tai mui­ta olennai­sesti huonompaan asemaan ro­dun, kan­sal­lisen tai et­ni­sen al­ku­pe­rän, ihonvä­rin, kie­len, su­ku­puo­len, iän, per­he­suh­tei­den, su­ku­puo­lisen suuntautu­mi­sen, pe­ri­män, vammai­suuden tai ter­veyden­tilan taikka us­konnon, yh­teiskunnal­lisen mie­lipi­teen, po­liit­ti­sen tai amma­tilli­sen toi­minnan tai muun näi­hin rin­nas­tet­ta­van sei­kan pe­rus­teel­la, on tuomit­tava syr­jin­näs­tä ran­gais­tuk­seen. Rangais­tuk­sena on sak­ko tai van­keutta enintään kuu­si kuukautta.

Ra­vin­to­lan­kin on si­ten toi­mit­tava ta­sa­puo­li­sesti tar­jo­tes­saan pal­ve­luja ylei­söl­le. Rangais­ta­va­na me­net­te­lynä pi­de­tään paitsi syr­jin­tää kos­keva pää­tök­sen­te­koa että pää­tös­ten täy­tän­töönpanoa. Esimerkiksi ra­vin­to­lan omista­ja voi jou­tua ri­kosoi­keudel­li­seen vas­tuu­seen sii­tä, että on oh­jeis­ta­nut henkilö­kun­taansa toi­mi­maan syr­ji­västi asiakas­va­lin­nas­sa taikka sii­tä, että on asi­aan puuttu­matta sal­linut syr­jivät toi­min­ta­ta­vat. Toi­saalta omista­jan ohella myös henki­lös­tö itse voi jou­tua ri­kosoi­keudel­li­seen vas­tuu­seen syr­jin­näs­tä.

Lainkohdas­sa lue­tel­lut syr­jin­tä­pe­rus­teet liit­ty­vät usein joko py­sy­väis­luontei­siin henki­lön ominaisuuk­siin tai kuu­lu­vat yksi­tyis­elämän pii­riin. Tyy­pilli­sesti vas­taa­vis­sa ta­pauksis­sa kyse on ollut ro­ma­nei­den tai ul­ko­maalais­taustais­ten henki­löi­den syr­jimi­ses­tä.

Kor­keimman oi­keuden oi­keuskäy­tän­töä ei ole olemassa juuri va­rusmiesten osalta, mutta oi­keustie­teel­li­ses­sä kir­jalli­suudes­sa maini­taan esimerkki­nä ran­gais­ta­vas­ta syr­jin­näs­tä muun mu­assa va­rusmiesten ja sivii­li­pal­ve­lus­ta suo­rit­ta­vien eri­lai­nen koh­telu. Va­rusmiespalve­luk­sen suo­rit­ta­mi­nen voisi syr­jin­tä­pe­rus­tee­na olla po­liit­ti­seen tai amma­tilli­seen toi­min­taan rin­nas­tet­tava seikka.

Syr­jin­näs­tä ei ole kui­ten­kaan ky­sy­mys, jos ra­vin­tola pyr­kii yllä­pi­tä­mään liik­keen ta­soa vaa­ti­mal­la asi­ak­kailtaan tie­tyn­ta­sois­ta pu­keu­tu­mis­ta. Lain mu­kaan ra­vin­to­lalla on oi­keus evä­tä asi­ak­kaaksi pyr­ki­väl­tä pää­sy liik­kee­seen, jos sii­hen on jär­jes­tyk­senpi­don tai liik­keen toi­min­ta-­aja­tuk­sen vuoksi pe­rus­tel­tu syy. Ra­vin­tola voi si­ten edellyt­tää juh­la­vaa pu­keu­tu­mis­ta, mutta ei voi esimerkiksi evä­tä pää­syä henki­löl­tä, joka on pu­keu­tu­nut juh­la­vas­ti, mutta kult­tuu­ri­si­donnai­ses­ti. Kiel­let­tyä syr­jin­tää on myös se, että yksi­tyis­koh­tai­silla pu­keu­tu­mismääräyksillä pyri­tään peittä­mään to­del­li­nen syr­jin­tä­pe­rus­te.

Asepal­ve­lus­ta suo­rit­ta­van pal­ve­lus­pu­ku rin­nas­tu­nee kui­ten­kin vir­ka­pu­kuun eikä oi­keuttane ra­vin­to­laa epäämästä si­säänpää­syä.

Syr­jin­täsään­nök­ses­sä eri­lai­seen koh­te­luun oi­keutta­valla hy­väk­syt­tä­vällä syyl­lä tar­koi­te­taan muun mu­assa la­kiin tai vi­ran­omais­määräyksiin pe­rus­tu­via ra­joit­tei­ta. Esimerkiksi kiel­täy­ty­mi­nen myymästä al­ko­holi­tuotteita alle 18­-vuo­ti­aal­le ei luonnol­li­ses­ti­kaan ole kiel­let­tyä syr­jin­tää. Myös esimerkiksi kan­ta-­asi­ak­kaille myönnettä­vät edut ei­vät ole syr­jin­tää, mi­käli kan­ta-­asi­ak­kuuden myöntämi­sen kri­tee­rit it­ses­sään ei­vät ole syr­jiviä.

Syr­jin­tää ko­ke­nut on oi­keu­tet­tu saamaan va­hin­gonkor­vausta teon ai­heutta­masta kär­si­mykses­tä. Oi­keuskäy­tän­tö on val­taosin kos­ke­nut syr­jin­tää et­ni­sen taustan pe­rus­teel­la, ja kor­vausmäärät ovat liik­ku­neet jois­tain sa­doista eu­rois­ta muuta­miin tu­hansiin.