Olen asepalvelusta suorittava varusmies. Olin viime viikonloppuna tulossa viikonloppuvapaille ja odottaessani ystävääni keskustassa ajattelin käydä oluella läheisessä ravintolassa. Portsari ei päästänyt minua sisään ravintolaan, vaan totesi vain: ”Emme ota sisään varusmiehiä”. Olin täysin selvin päin, yksin ja palvelusasunikin oli täysin moitteettomassa kunnossa. Eikö tämä ole syrjintää?
Joka elinkeinotoiminnassa, ammatin harjoittamisessa, yleisönpalvelussa, virkatoiminnassa tai muussa julkisessa tehtävässä taikka julkista tilaisuutta tai yleistä kokousta järjestettäessä ilman hyväksyttävää syytä ei palvele jotakuta yleisesti noudatettavilla ehdoilla, kieltäytyy päästämästä jotakuta tilaisuuteen tai kokoukseen tai poistaa hänet sieltä taikka asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen, perimän, vammaisuuden tai terveydentilan taikka uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella, on tuomittava syrjinnästä rangaistukseen. Rangaistuksena on sakko tai vankeutta enintään kuusi kuukautta.
Ravintolankin on siten toimittava tasapuolisesti tarjotessaan palveluja yleisölle. Rangaistavana menettelynä pidetään paitsi syrjintää koskeva päätöksentekoa että päätösten täytäntöönpanoa. Esimerkiksi ravintolan omistaja voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen siitä, että on ohjeistanut henkilökuntaansa toimimaan syrjivästi asiakasvalinnassa taikka siitä, että on asiaan puuttumatta sallinut syrjivät toimintatavat. Toisaalta omistajan ohella myös henkilöstö itse voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen syrjinnästä.
Lainkohdassa luetellut syrjintäperusteet liittyvät usein joko pysyväisluonteisiin henkilön ominaisuuksiin tai kuuluvat yksityiselämän piiriin. Tyypillisesti vastaavissa tapauksissa kyse on ollut romaneiden tai ulkomaalaistaustaisten henkilöiden syrjimisestä.
Korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöä ei ole olemassa juuri varusmiesten osalta, mutta oikeustieteellisessä kirjallisuudessa mainitaan esimerkkinä rangaistavasta syrjinnästä muun muassa varusmiesten ja siviilipalvelusta suorittavien erilainen kohtelu. Varusmiespalveluksen suorittaminen voisi syrjintäperusteena olla poliittiseen tai ammatilliseen toimintaan rinnastettava seikka.
Syrjinnästä ei ole kuitenkaan kysymys, jos ravintola pyrkii ylläpitämään liikkeen tasoa vaatimalla asiakkailtaan tietyntasoista pukeutumista. Lain mukaan ravintolalla on oikeus evätä asiakkaaksi pyrkivältä pääsy liikkeeseen, jos siihen on järjestyksenpidon tai liikkeen toiminta-ajatuksen vuoksi perusteltu syy. Ravintola voi siten edellyttää juhlavaa pukeutumista, mutta ei voi esimerkiksi evätä pääsyä henkilöltä, joka on pukeutunut juhlavasti, mutta kulttuurisidonnaisesti. Kiellettyä syrjintää on myös se, että yksityiskohtaisilla pukeutumismääräyksillä pyritään peittämään todellinen syrjintäperuste.
Asepalvelusta suorittavan palveluspuku rinnastunee kuitenkin virkapukuun eikä oikeuttane ravintolaa epäämästä sisäänpääsyä.
Syrjintäsäännöksessä erilaiseen kohteluun oikeuttavalla hyväksyttävällä syyllä tarkoitetaan muun muassa lakiin tai viranomaismääräyksiin perustuvia rajoitteita. Esimerkiksi kieltäytyminen myymästä alkoholituotteita alle 18-vuotiaalle ei luonnollisestikaan ole kiellettyä syrjintää. Myös esimerkiksi kanta-asiakkaille myönnettävät edut eivät ole syrjintää, mikäli kanta-asiakkuuden myöntämisen kriteerit itsessään eivät ole syrjiviä.
Syrjintää kokenut on oikeutettu saamaan vahingonkorvausta teon aiheuttamasta kärsimyksestä. Oikeuskäytäntö on valtaosin koskenut syrjintää etnisen taustan perusteella, ja korvausmäärät ovat liikkuneet joistain sadoista euroista muutamiin tuhansiin.