Vanhemmil­lani oli tes­ta­mentti, jolla he jät­tivät mi­nul­le omako­ti­ta­lo­kiin­teis­tön­sä. Nyt vanhempie­ni kuoltua luo­vuin tes­ta­mentista las­teni hy­väk­si, ja sisa­ruk­seni ovat vaa­ti­neet la­kiosiaan. Pe­sissä on kiin­teis­tön li­säk­si riit­tä­västi mui­ta va­roja la­kiosien maksa­miseksi, mutta nyt sisa­ruk­seni väit­tä­vät, että mi­nun luo­vut­tua­ni tes­ta­mentista kiin­teis­tö me­nisi sisa­ruk­sil­leni eikä lap­sil­leni. On­ko to­del­la­kin näin?

La­kiosiinsa ky­sy­jän sisa­ruk­set ovat tie­tysti oi­keutet­tuja. Hanka­lampi on ky­sy­mys sii­tä, ke­nel­le me­nee kiin­teis­tö, kun ky­syjä on luo­pu­nut tes­ta­mentis­ta. Vaihto­eh­toi­sia rat­kai­suja näyttäisi ole­van kak­si: joko kiin­teis­tö pa­lau­tuu pe­sään ja me­nee si­ten ky­sy­jän sisa­ruk­sille tai sit­ten kiin­teis­tö me­nee ky­sy­jän lap­sille.

Ky­sy­mys rat­kais­taan tes­ta­menttia tul­kit­se­mal­la. Tällä tar­koi­te­taan ni­me­nomaan tes­ta­mentti­tah­don sel­vit­tä­mis­tä. Ta­voit­tee­na on siis sel­vit­tää se, keil­le tes­ta­mentin­teki­jät oli­sivat tah­to­neet kiin­teis­tön­sä jät­tää siinä ti­lan­teessa, että ky­syjä ei sitä itse ot­taisi vas­taan.

Tul­kin­taa tar­vi­taan sil­loin, kun tes­ta­mentin sa­na­muodot ovat mo­ni­merki­tyk­sel­lisiä tai muutoin tul­kin­nanva­rai­sia. Esimerkiksi lap­se­ton tes­ta­mentin­teki­jä on voi­nut jät­tää omaisuuten­sa ”rin­ta­pe­rilli­sil­le” tai henkilö, joka ei ole kos­kaan elä­es­sään omista­nut kiin­teis­töä (so. tontti tai tila), määrää kai­ken ”kiinteän omaisuuten­sa” jol­le­kin.

Tes­ta­mentin tul­kin­taa voi­daan tar­vita myös sil­loin, kun tes­ta­mentti näyttäisi vai­ke­ne­van jos­tain olennai­ses­ta asi­as­ta. Te­kijä ei ole vält­tä­mättä tul­lut edes aja­tel­leeksi kaikkia ti­lan­tei­ta, jois­ta olisi ollut syy­tä määrä­tä. Täl­löin tul­kin­nas­sa tuli­si pyr­kiä vas­taamaan ky­sy­mykseen: ”Mi­ten tes­ta­mentin­teki­jä olisi mää­rän­nyt asi­as­ta, jos hän olisi tul­lut sitä aja­tel­leeksi?”.

Yleensä tes­ta­mentin tul­kin­ta teh­dään läh­tö­koh­tai­sesti tes­ta­mentti­asiakir­jas­sa käy­tet­ty­jen sa­na­muoto­jen mu­kaan. Tes­ta­mentti­määräyksille an­ne­taan siis käy­tet­ty­jen sa­na­muoto­jen yleiskie­li­nen, normaali merki­tys. Kos­ka te­ki­jän tah­to on kui­ten­kin en­sisi­jai­nen, voi­daan jos­kus sel­vä sa­na­muoto­kin ohittaa, jos sa­na­muoto­jen yleiskie­li­ses­tä merki­tyk­ses­tä poikkea­vas­ta tah­dos­ta kye­tään esit­tä­mään us­kot­ta­vaa näyttöä.

Mo­nes­ti ti­lan­ne on kui­ten­kin sel­lai­nen, ettei sen enempää tes­ta­mentin sa­na­muodoista kuin muusta­kaan to­dis­tusaineistos­ta voi­da saa­da sel­vyyttä asi­aan. Näi­den ti­lan­tei­den va­ralle on syn­ty­nyt eri­näi­siä tul­kin­ta­pe­ri­aat­tei­ta, jois­ta voin osa on kir­jattu laki­tekstiin.

Jos ky­sy­jän ta­pauksessa tes­ta­menttia tul­kit­se­mal­la ei asi­aan saa­da rat­kai­sua, tu­lee so­vel­let­ta­vak­si pe­rin­tö­kaa­ren asi­aa kos­keva tul­kin­ta­säännös. Se on niin sa­not­tu lail­li­nen oletta­ma, joka täy­den­tää normaalia tes­ta­mentin tul­kin­taa. Säännöksen mu­kaan jos tes­ta­mentin saa­ja kuo­lee en­nen kuin hä­nen tes­ta­menttiin pe­rus­tuva oi­keu­ten­sa on tul­lut voimaan tai jos tes­ta­menttia ei muutoin voi­da hä­nen koh­dal­taan panna täy­tän­töön, tu­le­vat hä­nen jäl­ke­läi­sen­sä hä­nen si­jaansa, mi­käli heil­lä olisi ollut oi­keus pe­riä tes­ta­mentin teki­jä.

Esimerkkeinä nyt esil­lä ole­van kal­tai­sista ti­lan­teis­ta, jois­sa tes­ta­menttia ei muutoin voi­da tes­ta­mentin saa­jan kohdal­ta panna täy­tän­töön, on lain esi­töis­sä mainit­tu myös tes­ta­mentista luo­pu­mi­nen.

Säännöksen pe­rus­teel­la kiin­teis­tö me­nisi si­ten ky­sy­jän lap­sille, ellei tes­ta­mentin­teki­jöi­den tah­dos­ta voi­da muuta näyttää.