Vanhemmillani oli testamentti, jolla he jättivät minulle omakotitalokiinteistönsä. Nyt vanhempieni kuoltua luovuin testamentista lasteni hyväksi, ja sisarukseni ovat vaatineet lakiosiaan. Pesissä on kiinteistön lisäksi riittävästi muita varoja lakiosien maksamiseksi, mutta nyt sisarukseni väittävät, että minun luovuttuani testamentista kiinteistö menisi sisaruksilleni eikä lapsilleni. Onko todellakin näin?
Lakiosiinsa kysyjän sisarukset ovat tietysti oikeutettuja. Hankalampi on kysymys siitä, kenelle menee kiinteistö, kun kysyjä on luopunut testamentista. Vaihtoehtoisia ratkaisuja näyttäisi olevan kaksi: joko kiinteistö palautuu pesään ja menee siten kysyjän sisaruksille tai sitten kiinteistö menee kysyjän lapsille.
Kysymys ratkaistaan testamenttia tulkitsemalla. Tällä tarkoitetaan nimenomaan testamenttitahdon selvittämistä. Tavoitteena on siis selvittää se, keille testamentintekijät olisivat tahtoneet kiinteistönsä jättää siinä tilanteessa, että kysyjä ei sitä itse ottaisi vastaan.
Tulkintaa tarvitaan silloin, kun testamentin sanamuodot ovat monimerkityksellisiä tai muutoin tulkinnanvaraisia. Esimerkiksi lapseton testamentintekijä on voinut jättää omaisuutensa ”rintaperillisille” tai henkilö, joka ei ole koskaan eläessään omistanut kiinteistöä (so. tontti tai tila), määrää kaiken ”kiinteän omaisuutensa” jollekin.
Testamentin tulkintaa voidaan tarvita myös silloin, kun testamentti näyttäisi vaikenevan jostain olennaisesta asiasta. Tekijä ei ole välttämättä tullut edes ajatelleeksi kaikkia tilanteita, joista olisi ollut syytä määrätä. Tällöin tulkinnassa tulisi pyrkiä vastaamaan kysymykseen: ”Miten testamentintekijä olisi määrännyt asiasta, jos hän olisi tullut sitä ajatelleeksi?”.
Yleensä testamentin tulkinta tehdään lähtökohtaisesti testamenttiasiakirjassa käytettyjen sanamuotojen mukaan. Testamenttimääräyksille annetaan siis käytettyjen sanamuotojen yleiskielinen, normaali merkitys. Koska tekijän tahto on kuitenkin ensisijainen, voidaan joskus selvä sanamuotokin ohittaa, jos sanamuotojen yleiskielisestä merkityksestä poikkeavasta tahdosta kyetään esittämään uskottavaa näyttöä.
Monesti tilanne on kuitenkin sellainen, ettei sen enempää testamentin sanamuodoista kuin muustakaan todistusaineistosta voida saada selvyyttä asiaan. Näiden tilanteiden varalle on syntynyt erinäisiä tulkintaperiaatteita, joista voin osa on kirjattu lakitekstiin.
Jos kysyjän tapauksessa testamenttia tulkitsemalla ei asiaan saada ratkaisua, tulee sovellettavaksi perintökaaren asiaa koskeva tulkintasäännös. Se on niin sanottu laillinen olettama, joka täydentää normaalia testamentin tulkintaa. Säännöksen mukaan jos testamentin saaja kuolee ennen kuin hänen testamenttiin perustuva oikeutensa on tullut voimaan tai jos testamenttia ei muutoin voida hänen kohdaltaan panna täytäntöön, tulevat hänen jälkeläisensä hänen sijaansa, mikäli heillä olisi ollut oikeus periä testamentin tekijä.
Esimerkkeinä nyt esillä olevan kaltaisista tilanteista, joissa testamenttia ei muutoin voida testamentin saajan kohdalta panna täytäntöön, on lain esitöissä mainittu myös testamentista luopuminen.
Säännöksen perusteella kiinteistö menisi siten kysyjän lapsille, ellei testamentintekijöiden tahdosta voida muuta näyttää.