Olemme avio­pari ja har­kit­sem­me keski­näisen hallin­taoi­keus­tes­ta­men­tin te­ke­mistä. Miten se eroaa nor­maa­lista omis­tusoi­keus­tes­ta­men­tista?

Usein puoli­soi­den väliset keski­näiset tes­ta­men­tit ovat niin sanot­tuja hallin­ta-­ eli käyt­töoi­keus­tes­ta­ment­teja. Hallin­taoi­keus­tes­ta­men­tilla voi­daan sovit­taa yh­teen yh­täältä halu turva­ta les­ken elämä ja toi­meen­tulo sekä toi­saalta omai­suu­den säily­minen hä­viä­mät­tömä­nä pe­rillisil­le les­ken kuol­tua.

Keski­näisel­lä hal­linta­oi­keus­tes­ta­men­tilla puoli­sot tes­ta­ment­taavat toisil­leen siten, että leski saa elin­ikäi­sen hallin­taoi­keu­den ensik­si kuol­leen puoli­son omai­suu­teen. Omis­tusoi­keus omai­suu­teen siirtyy kui­tenkin heti ensik­si kuol­leen puoli­son perilli­sille. Vaikka perilli­sistä tulee omai­suu­den omis­tajia, eivät he voi käyt­tää perin­töä vielä lesken eläes­sä.

Yleen­sä hal­linta­oi­keus­tes­ta­men­tissa ei erik­seen luetel­la kaik­kea, mihin hallin­taoi­keus oi­keut­taa tai vel­voit­taa, vaan asia rat­kais­taan tes­ta­ment­tia tulkit­se­malla. Tul­kin­nassa pyri­tään aina ensisi­jaises­ti löy­tä­mään teki­jän tahto. Vasta toissi­jaises­ti, ja teki­jän ole­tettua tahtoa täy­den­täen, on mah­dollis­ta tur­vau­tua laista ilme­neviin olet­ta­miin.

Mikäli tes­ta­men­tin sana­muo­dosta tai te­kijän olete­tusta tah­dosta ei muuta johdu, antaa hallin­taoi­keus­tes­ta­ment­ti saa­jal­leen oi­keu­den tosi­asialli­sesti käyt­tää ja hallita omai­suutta sekä muun muas­sa pi­tää it­sel­lään täysin omis­tusoi­keuk­sin omai­suu­den tuo­ton. Omai­suu­den tuot­toa on esi­mer­kiksi korko, vuok­ratu­lo, met­sän vuo­tuinen kasvu ja osin­got.

Koska hallin­taoi­keu­den rasit­taman omai­suu­den omis­tusoi­keus kuu­luu kui­tenkin perilli­sille, ei les­ki pää­sään­töi­sesti voi lah­joittaa tai muu­toin luo­vuttaa omai­suutta ilman peril­listen suos­tu­mus­ta. Esi­mer­kiksi ta­vanomai­set lahjat ja omai­suu­den tar­peel­linen uudis­tami­nen ovat sallit­tua. Leski voi jois­sain ta­pauk­sissa olla oikeu­tettu myy­mään hallin­taoi­keu­den alaista omai­suutta oman toi­meen­tulon­sa sitä edel­lyttä­essä.

Kes­keistä on kui­tenkin se, et­tä omai­suu­den pää­oman säily­minen perilli­sille on tur­vattu.

Hallin­taoi­keus­tes­ta­men­tilla on edulli­sia ve­rovai­ku­tuksia: En­sinnä­kin hallin­taoi­keu­den saaja ei joudu mak­sa­maan perin­töve­roa. Toiseksi pe­rillis­ten mak­setta­vaksi tule­van veron mää­rää alen­taa leskel­le an­nettu hallin­taoi­keus. Verot­taja laskee erityi­sellä kaa­valla leskel­le jä­tetyn hallin­taoi­keu­den rahal­lisen arvon ja vä­hen­tää sen peril­listen perin­töve­ron perus­teena ole­vasta perin­nöstä. Perilli­set siis mak­savat vä­hem­män perin­töve­roa kuin tilan­tees­sa, jossa he oli­sivat saa­neet omai­suu­den heti käyt­töön­sä.

Joskus voi ol­la jär­kevää laatia seka­muo­toinen tes­ta­ment­ti, jol­la an­ne­taan omis­tusoi­keus esi­mer­kiksi raha­varoi­hin ja hallin­taoi­keus muu­hun omai­suu­teen. Lisäksi voi­daan mää­rätä, että leskel­lä on tarvit­taessa oikeus myy­dä asun­to os­taak­seen uu­den. Täl­lais­ten ehto­jen kans­sa tu­lee kui­tenkin olla tark­kana, sillä hallin­taoi­keus­tes­ta­men­tin ve­roetu voi­daan me­net­tää, jos ve­rotta­ja tul­kitsee ky­seessä ole­van omis­tusoi­keus­tes­ta­ment­ti.

Muun muas­sa sik­si tes­ta­ment­ti kan­nattaa suun­nitella hyvin ja laa­tia asian­tunti­jan avus­tama­na. Tarvit­taessa voi­daan hakea myös verot­tajaa sito­vaa en­nak­korat­kaisua järjes­telyn vero­vaiku­tuksis­ta.