En­ti­nen työ­ka­ve­rini on jul­kaissut mi­nus­ta val­heellisia ja hal­ven­ta­via väit­teitä useita ker­toja sekä omallaan että mi­nun Fa­ce­book­pro­fiili­ni ”seinäl­lä”. Tein asi­asta ri­kosilmoi­tuk­sen, vaadin ran­gais­tus­ta ja va­hin­gonkor­vausta, ja nyt kä­rä­jä­oi­keudes­ta pyyde­tään il­moitta­maan kir­jalli­sesti kor­vausvaa­ti­mus. Minkä ver­ran kor­vausta kunni­an­loukkauksen pe­rus­teel­la voi tai kannat­taa vaa­tia?

Ri­kok­ses­ta tuomit­tu vel­voi­te­taan kor­vaamaan ri­kok­sella ai­heutta­mansa va­hin­gon, jos ri­kok­sen uhri eli asi­anomis­taja on kor­vausta oi­keudes­sa vaa­ti­nut. Kor­vat­ta­via va­hin­koja ovat henkilö­-, esi­ne­- ja niin sa­not­tu puhdas va­ral­li­suusva­hin­ko. Li­säk­si eräissä ri­kos­ta­pauksis­sa voi kor­vausta saa­da myös loukkauksen ai­heutta­masta kär­si­mykses­tä.

Kunni­an­loukkaus on yksi niis­tä ta­pauksis­ta, joka oi­keuttaa kär­si­myskor­vaukseen. Kär­si­myskor­vaukses­ta ei ole ky­sy­mys, jos asi­anomis­taja on kunni­an­loukkauksen joh­dos­ta sai­ras­tu­nut esimerkiksi ma­sennuk­seen tai jou­tu­nut tur­vau­tu­maan muuhun lää­ke­tie­teel­li­seen apuun. Täl­löin ky­seessä on henkilö­va­hin­ko (sai­raanhoi­to­kus­tan­nuk­set, lää­ke­ku­lut, sai­rau­des­ta joh­tuva an­si­on­me­ne­tys), minkä li­säk­si voi vaa­tia erikseen kor­vausta kär­si­mykses­tä.

Va­hin­koa kär­si­nyt on vel­vol­li­nen näyttä­mään va­hin­gon ai­heu­tu­neen syy­te­tyn me­net­te­lys­tä. Li­säk­si tu­lee yleensä kye­tä näyttä­mään ai­heu­tu­neen va­hin­gon määrä. Kär­si­myskor­vaus tuomi­taan kui­ten­kin sen mu­kaan, mitä loukkaus on ollut omiaan ai­heutta­maan. Näin ol­len ar­vi­ossa ei ole merki­tys­tä sillä, mi­ten uhri henkilö­koh­tai­sesti ja to­siasialli­sesti loukkauksen ko­ki. Ar­vio teh­dään ob­jek­tiivi­sin kri­tee­rein ot­taen eri­tyi­sesti huomioon loukkauksen laa­tu, lou­ka­tun asema, loukkaa­jan ja lou­ka­tun väli­nen suhde sekä loukkauksen jul­ki­suus. Lu­et­telo ei ole tyh­jen­tä­vä, ja ar­vioinnissa ote­taan aina huomioon kunkin yk­sit­täis­ta­pauksen eri­tyispiir­teet.

Mi­tään eu­ro­määräi­siä suunta­vii­voja ei laki­tekstistä il­me­ne. Tu­kea kär­si­myskor­vausvaa­ti­mukselle ja sen määrälle jou­du­taan si­ten ha­ke­maan ai­kai­semmasta oi­keuskäy­tän­nös­tä.

Kunni­an­loukkauksen osalta oi­keuskäy­tän­nös­sä on kes­kei­siksi kor­vauksen määrään vai­kut­ta­viksi kri­tee­reiksi muodos­tu­nut eri­tyi­sesti se, mi­ten suurta va­hin­koa, kär­si­mystä tai hal­vek­sun­taa esi­tet­ty tie­to tai vih­jaus on omiaan lou­ka­tulle ai­heutta­maan ja mi­ten us­kot­ta­va­na tie­toa tai vih­jausta on pi­det­tä­vä. Ar­vioinnin kes­ki­öön nouse­vat tä­män pe­rus­teel­la kolme seikkaa: kunniaa lou­kanneen väit­teen si­säl­tö, väit­teen us­kot­ta­vuus sekä väit­teen saama jul­ki­suus.

Jok­seenkin uu­tena il­miönä on se, että kunni­an­loukkausju­tut ovat siir­ty­neet in­ter­ne­tiin. In­ter­ne­tissä eri­tyi­sesti loukkaa­van väit­teen saama jul­ki­suus voi hel­pos­ti ol­la laa­jaa. Ky­sy­jän­kin ta­pauksessa ar­viointiin varmasti vai­kut­taa myös se, mi­ten avoimik­si Fa­ce­book­-pro­fii­lien yksi­tyi­syysase­tuk­set oli te­ko­het­kellä ase­tet­tu.

Konkreetti­set eu­ro­määrät tuomi­tuis­sa kär­si­myskor­vauksissa liik­ku­vat noin 200 eu­ros­ta 10 000 eu­roon pai­not­tuen jon­ne­kin 500 ja 1 000 eu­ron vä­li­maastoon. Mis­tään täh­ti­tie­teel­lisis­tä summis­ta ei siis yleensä pu­hu­ta.

Vaikka tuomioistuin ei voi vel­voit­taa syy­tet­tyä maksa­maan suu­rempia kor­vauksia kuin mitä asi­anomis­taja on vaa­ti­nut, ei asi­anomis­ta­jan tuli­si silti esit­tää koh­tuutto­man kor­kei­ta kor­vausvaa­ti­muksia. Tällä voi ni­mit­täin olla vai­ku­tus­ta oi­keudenkäyntiku­lu­vas­tuu­seen osapuolten vä­lillä.