Olemme ve­li­puo­leni kanssa ja­ka­massa isä­vai­naamme kuo­lin­pe­sää. Isämme oli muutta­es­saan hoi­to­ko­tiin myynyt osa­ke­huoneistonsa ve­li­puo­leni lap­sille il­meiseen ali­hin­taan. Kä­sit­tääkseni ve­li­puo­leni lap­set maksoi­vat kaupan joh­dos­ta lah­ja­ve­roa­kin. Kauppakir­jas­sa oli mainin­ta sii­tä, ettei kauppaa ole kat­sot­tava en­nakko­pe­rin­nök­si. Nyt kuo­lin­pe­säs­sä ei ole juu­ri­kaan jaet­ta­vaa, mutta voinko jo­ten­kin ve­dota tuo­hon ali­hin­tai­seen kauppaan ve­li­puo­leni en­nakko­pe­rin­tönä saa­dak­seni la­kiosani?

En­nakko­pe­rin­tö on lah­ja tai lah­jan­luontei­nen luo­vu­tus, joka ote­taan huomioon las­kennal­lise­na li­säyksenä määri­tet­täessä pe­rit­tä­vän kuo­le­man jäl­keen pe­ril­lis­ten ar­vo­määräi­siä pe­rin­tö­osia. Jos pe­rit­tävä oli itse elä­es­sään kiel­tä­nyt lah­jan en­nakko­pe­rin­tö­luonteen, ei ky­seessä voi olla en­nakko­pe­rin­tö.

Suoma­lai­nen pe­rin­tö­oi­keusjär­jes­tel­mä pe­rus­tuu aika pit­kälti rin­ta­pe­ril­lis­ten yh­denver­tai­suuden aja­tuk­sel­le. Jot­ta pe­rit­tävä ei voisi te­hokkaasti suo­sia yhtä rin­ta­pe­ril­listä muiden rin­ta­pe­ril­lis­ten kus­tan­nuk­sel­la, on en­nakko­pe­rin­tö­jär­jes­tel­män li­säk­si sää­det­ty suo­siolahjasta. Muutoinhan pe­rit­tävä voisi elä­es­sään suo­sia yhtä pe­ril­lis­tään lah­joi­tuk­sin, joi­den en­nakko­pe­rin­tö­luonteen aina kiel­täi­si.

Ky­sei­sen säännök­sen no­jalla on pe­sän va­roi­hin li­sät­tävä pe­rit­tä­vän jäl­ke­läi­sel­leen tai ot­to­lap­sel­leen taikka tä­män jäl­ke­läi­selle tahi näi­den puo­lisoille an­ta­mansa sel­lai­nen lah­ja, jolla on il­meisesti tar­koi­tet­tu suo­sia sen saa­jaa la­kiosaan oi­keu­te­tun pe­rilli­sen va­hin­gok­si. Suo­siolahjasäännök­sellä suo­ja­taan si­ten vain la­kiosaan oi­keutet­tua pe­ril­listä eli pe­rit­tä­vän rin­ta­pe­ril­listä – kaukai­semmassa su­ku­laisuus­suh­teessa ole­vat pe­rilli­set ei­vät voi suo­siolahjaan ve­do­ta.

Suo­siolahjaan ve­toavan rin­ta­pe­rilli­sen tu­lee näyttää se, että lah­jananta­jan tar­koi­tuk­sena on ollut suo­sia lah­jan­saa­jaa la­kiosape­rilli­sen kus­tan­nuk­sel­la. Käy­tän­nös­sä juuri se, että pe­rit­tävä on kiel­tä­nyt en­nakko­pe­rin­tö­luonteen, usein osoittaa tar­koi­tuk­sena ol­leen suo­sia lah­jan­saa­jaa. Jois­sain ti­lan­teis­sa lah­jalle tai ali­hin­tai­selle kaupal­le on ollut olennai­sesti muu kuin suo­si­mis­tar­koi­tus. Täl­lai­nen voi olla esimerkiksi se, että pe­rit­tävä on pyr­ki­nyt tur­vaamaan esimerkiksi vanhuudenpäi­vän­sä tai yri­tys­toi­min­tan­sa jat­ku­vuuden.

Suo­siolahja huomi­oi­daan pe­rin­nön­ja­ossa las­kennal­lise­na li­säyksenä jäämis­töön. La­kiosat las­ke­taan ikään kuin lah­joi­tet­tu omaisuus olisi vielä pe­säs­sä. Mi­käli la­kiosaa ei voi­da täy­si­määräi­sesti täyttää edes sil­loin, kun suo­siolahjaan pe­rus­tu­vat las­kennal­liset li­säykset on teh­ty, voi la­kiosaan oi­keu­tet­tu pe­rilli­nen nos­taa la­kiosan täy­dennyskan­teen lah­jan­saa­jaa vas­taan. Täl­löin suo­siolahjan saa­nut vel­voi­te­taan suo­rit­ta­maan la­kiosape­rilli­selle täy­dennyk­senä se määrä, mi­kä la­kiosasta on jää­nyt uu­pu­maan.

La­kiosan täy­dennys­tä on vaadit­tava kan­teel­la vuoden ku­lu­essa sii­tä, kun pe­rilli­nen on saa­nut tie­don pe­rit­tä­vän kuo­le­masta ja suo­siolahjan an­ta­mi­ses­ta, kui­ten­kin vii­meistään kymme­nen vuoden ku­lu­essa pe­rit­tä­vän kuo­le­masta.

Esimerkin vuoksi aja­tel­ta­koon, että ky­sy­jän ta­pauksessa suo­siolahjan määrä on ollut 190 000 eu­roa ja pe­rit­tä­vän kuoltua on kuo­lin­pe­säs­sä va­roja vain 10 000. La­kiosat las­ke­taan sen pe­rus­teel­la, että pe­säs­sä olisi va­roja yh­teensä 200 000. La­kiosa on puo­let pe­rin­tö­osasta, eli täs­sä ta­pauksessa 50 000. Kos­ka pe­säs­sä to­siasialli­sesti on va­roja vain 10 000, voi la­kiosape­rilli­nen vaa­tia la­kiosansa täy­dennyk­senä 40 000 suo­siolahjan saa­neil­ta.