Tein viime talvena rikosilmoituksen pahoinpitelystä. Poliisikuulusteluissa vaadin tekijälle rangaistusta ja pyysin, että syyttäjä ajaisi oikeudenkäynnissä myös vahingonkorvausvaatimustani. Nyt sain käräjäoikeudesta tiedon, ettei syyttäjä pyynnöstäni huolimatta aja vahingonkorvausvaatimustani ja minun pitäisi toimittaa vaatimukseni kirjallisesti oikeuteen. Miten vaatimuskirjelmä laaditaan ja mitä korvauksia voin ylipäätään vaatia?
Rikoksen uhrin asemaa on haluttu helpottaa siten, että syyttäjän on rikoksen uhrin eli asianomistajan pyynnöstä ajettava rikokseen perustuvaa vahingonkorvausvaatimusta rikoksen tekijää eli vastaajaa vastaan. Tällöin uhrin ei tarvitse itse esittää vaatimuksiaan eikä todistelua niiden perusteista.
Syyttäjällä ei kuitenkaan tätä velvollisuutta ole, jos vahingonkorvausvaatimuksen ajamisesta aiheutuu olennaista haittaa tai vaatimus on ilmeisen perusteeton. Esimerkiksi silloin, kun syytteen toteen näyttäminen edellyttää asianomistajan kuulemista todistelutarkoituksessa, voi syyttäjän puolueeton kuva vaarantua, jos hän ajaa saman asianomistajan vahingonkorvausvaatimusta. Asianomistajan kannalta valitettava tosiasia onkin, että esimerkiksi pahoinpitelyasioissa syyttäjät varsin harvoin ajavat uhrin korvausvaatimuksia.
Jos syyttäjä ei aja asianomistajan korvausvaatimusta, on yleensä syytä käyttää lainoppinutta avustajaa. Asianomistajan kannattaa kääntyä lakimiehen puoleen viimeistään silloin, kun häneltä on pyydetty kirjallisten vaatimusten toimittamista oikeuteen. Lakimiesavun käyttämistä ei tarvitse vierastaa kustannusten pelossa, sillä useimmissa kotivakuutuksissa on oikeusturva, joka korvaa omat asianajokulut. Vaikka syyte hylättäisiin, ei asianomistajaa kuitenkaan velvoiteta korvaamaan syytetyn oikeudenkäyntikuluja.
Korvausvaatimuksen laatimisessa keskeistä on selvittää uhrille aiheutuneiden vahinkojen määrä sekä ilmoittaa ne todisteet, joilla vahingon aiheutuminen ja sen määrä aiotaan näyttää toteen oikeudenkäynnissä. Epämääräiset ja perustelemattomat vaatimukset eivät menesty. Yleensä vaatimusten perusteiden sekä todistelun osalta voidaan ainakin osittain tukeutua syyttäjän syytteessä esittämään.
Vahingonkorvausoikeudessa on voimassa täyden korvauksen periaate ja rikastumiskielto. Niiden mukaan korvausta voi saada vain tosiasiallisesti aiheutuneen vahingon määrän verran eikä vahingonkorvauksella ole tarkoitus päästä hyötymään. Amerikkalaistyyppiset, vahingon määrän tosiasiassa ylittävät rangaistusluonteiset vahingonkorvaukset ovat meidän järjestelmälle vieraita.
Pahoinpitelyssä tyypillisiä vahinkoja ovat muun muassa rikkoutuneet tai tahriutuneet vaatteet, sairaanhoito-, lääke- ja matkakulut, ansionmenetys, kipu ja särky sekä kosmeettinen tai muu pysyvä haitta. Joissain tapauksissa voi olla mahdollista vaatia ja saada korvausta henkisestä kärsimyksestä. Myös oikeudenkäyntikulut voidaan vaatia vastaajan korvattaviksi. Kaikille erille kannattaa vaatia lisäksi viivästyskorkoa.
Kivun, säryn, kosmeettisen ja muun pysyvän haitan sekä henkisen kärsimyksen rahamääräinen arvo voi olla vaikea määrittää. Apuna vaatimusten mitoittamisessa kannattaa käyttää Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksia, jotka löytyvät internetistä. Ne perustuvat oikeuskäytäntöön ja tuomioistuimet noudattavat niitä ohjeellisesti. Suositukset eivät kuitenkaan kata kaikkia tapauksia, joista korvausta voi vaatia.
Tuomion antamisen jälkeen voi uhri hakea korvaustuomion täytäntöönpanoa ulosottoteitse tai rikosvahinkokorvauksena Valtionkonttoriin tehtävällä hakemuksella. Korvausten hakeminen Valtionkonttorista kannattaa erityisesti silloin, kun tuomittu on maksukyvytön.
