Olen ollut osallisena kolarissa, jossa toinen osapuoli on liikennesääntöjen vastaisesti kääntynyt eteeni. Minua epäillään liikenneturvallisuuden vaarantamisesta liian suuren tilannenopeuden vuoksi. Voinko olla syyllistynyt rikokseen, vaikka toisen osapuolen lainvastainen toiminta on ollut onnettomuuden syy?
Liikenneturvallisuuden vaarantaminen on yleinen rikosnimike erilaisissa liikenteessä tapahtuneissa rikkomuksissa. Liikenneturvallisuuden vaarantamisesta voidaan tuomita henkilö, joka rikkoo tieliikennelain sääntöjen mukaisia velvollisuuksiaan tahallaan tai huolimattomuudestaan.
Tieliikennelaissa säädetään monista liikennesäännöistä, kuten ajoneuvon ohittamisesta ja väistämisvelvollisuudesta. Yksi keskeinen säännös koskee sopivaa tilannenopeutta. Tieliikennelain mukaan tilannenopeus on suhteutettava säähän, tien kuntoon, näkyvyyteen ja muihin liikenneolosuhteisiin. Kuljettajan on kyettävä pysäyttämään ajoneuvonsa ajoradan näkyvällä osalla kaikissa ennakoitavissa tilanteissa.
Ennakoitavuus on tärkeä kriteeri tieliikennelain mukaista huolellisuutta arvioitaessa. Henkilönhän ei voida olettaa reagoivan tilanteeseen, jonka aiheutuminen on hänen kannaltaan täysin ennalta-arvaamatonta. Henkilön täytyy kuitenkin jossain tilanteissa voida ennakoida myös muiden tienkäyttäjien liikennesääntöjen vastaista toimintaa. Ennakoitavana on eräissä tapauksissa pidetty esimerkiksi kävelijän astumista pyörätielle tietä ylittäessään ja polkupyöräilijän ryhmittymistä väärälle puolelle. Näissä tapauksissa ajoneuvon kuljettaja tuomittiin liikenneturvallisuuden vaarantamisesta siitä huolimatta, että vahinkoa kärsinyt tienkäyttäjä oli itse menetellyt liikennesääntöjen vastaisesti.
Oikeudessa on annettu myös tuomioita, joissa toisen tienkäyttäjän toimintaa ei ole pidetty ennalta-arvattavana. Tällainen on esimerkiksi ollut tilanne, jossa ajoneuvoa on ajettu vastaantulevien kaistalla. Tällaisessa tilanteessa liikennesääntöjen mukaisesti ajaneen henkilön ei ajateltu voineen ennakoida toisen kuljettajan ajamista väärään suuntaan. Myöskään tilanteessa, jossa lapsi oli ylittänyt tietä pimeällä ilman heijastinta ja tullut auton tönäisemäksi huolellisuusvelvollisuutta ei katsottu rikotun autoilijan taholta. Oikeuden mukaan tilannenopeuden sovittamisessa ei laiminlyöty huolellisuusvelvollisuutta, sillä auton kuljettaja ei voinut nähdä pimeässä tielle juossutta lasta.
Kyse on aina yksittäisen tilanteen arvioinnista. Asiasta ei siis ole annettavissa jokaisessa tilanteessa pätevää ohjetta, ja kysyjän tilanteessa huolellisuuden ja ennakoitavuuden arviointi tapahtunee lopullisesti vasta oikeudessa.
