16-vuotiasta poikaani epäillään pahoinpitelystä. Mitä rangaistuksia hänelle voi mahdollisesti koitua? Miten suuria vahingonkorvauksia on odotettavissa rangaistuksen lisäksi?

Tavanomainen pahoinpitely johtaa ensikertalaisella tavallisesti sakkoon, jos teko ei ole ollut vakava. Myös vankeusrangaistus on mahdollinen, milloin teko on vähäistä moitittavampi.

Nuoreksi rikoksesta epäillyksi kutsutaan henkilöä, jonka epäillään syyllistyneen rikokseen 15–20-vuotiaana. Nuorelle henkilölle rangaistusta määrättäessä sovelletaan sääntöä, jonka mukaan rangaistuksen määrä on enintään ¾-osaa siitä, mitä täysi-ikäiselle rikoksentekijälle määrättäisiin. Nuorta rikoksentekijää ei myöskään yleensä tuomita ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Hänet voidaan jopa jättää tuomitsematta rangaistukseen, jos hänen katsotaan ottaneen opikseen myös ilman rangaistusta.

Tavallisen sakko- tai vankeusrangaistuksen asemesta nuorelle voidaan tuomita myös vähintään neljän ja enintään kahdentoista kuukauden pituinen nuorisorangaistus. Tuomittu on koko rangaistuksen suorittamisen ajan valvonnassa, mutta ei kuitenkaan joudu rangaistuslaitokseen. Nuorisorangaistus sisältää sosiaalista toimintakykyä edistäviä tehtäviä, ohjelmia sekä niiden yhteydessä annettavaa tukea ja ohjausta. Lisäksi nuorisorangaistukseen kuuluu työelämään perehdyttämistä sekä palkatonta työntekoa.

Rangaistuksen täytäntöönpano aloitetaan viipymättä tuomion tultua lainvoimaiseksi tai sen ollessa täytäntöön pantavissa kuten lainvoimainen tuomio. Rangaistuksen täytäntöönpanoon kuuluvia tilaisuuksia saa olla viikossa enintään kahdeksan tunnin verran. Täytäntöönpanon perustana toimii Rikosseuraamuslaitoksen ennen nuorisorangaistukseen tuomitsemista laatima toimeenpanosuunnitelma.

Keskeisenä päämääränä nuorisorangaistuksen täytäntöönpanossa on saada nuori ymmärtämään vastuunsa sekä pohtimaan tekoon johtaneita syitä ja siitä aiheutuneita seurauksia. Tavoitteena on saada nuori kyseenalaistamaan rikolliseen elämäntapaan liittyviä asenteitaan ja kehittämään taitojaan tarkkailla ja hallita omaa käyttäytymistään.

Vaikka nuorta ei tuomittaisikaan rangaistukseen, on hän velvollinen korvaamaan rikoksella aiheuttamansa vahingon. Kuitenkin, vahingonkorvausvelvollisuutta on mahdollista sovitella tapauksissa, joissa täyden korvauksen määrääminen alaikäisen lapsen maksettavaksi ei olisi kohtuullista.

Tarkempi korvauksen määrä riippuu ennen kaikkea siitä, miten vakavat vammat teon uhrille aiheutuivat. Jos vammat ovat jääneet pinnallisiksi ja vähäisiksi, jäänee kivusta ja särystä tuomitut korvaukset joihinkin satoihin euroihin. Uhrin oikeudenkäyntikulut voivat kuitenkin olla tähän nähden moninkertaiset.