Olemme sisa­rus­teni kans­sa te­ke­mäs­sä pe­run­kir­joi­tusta äidin jäl­keen. Isä on kuol­lut aiemmin, mut­ta osi­tusta tai pe­rin­nön­jakoa em­me ole äidin elä­essä teh­neet. Van­hemmil­lamme ei ollut avio­eh­toa. Olemme saa­neet risti­rii­taista tie­toa siitä, pi­tääkö nyt äidin pe­rukir­jassa il­moit­taa myös isän omaisuus ja mi­ten tämä teh­dään?

Kysy­jän ti­lanne on kovin ylei­nen ja ai­heut­taa epä­tie­toi­suut­ta myös am­ma­tik­seen pe­rukir­joja laati­vien kes­kuu­des­sa. Siksi ve­rotta­ja on jul­kais­sut eri­tyi­sen oh­jeen pe­run­kir­joi­tuk­sesta niissä ta­pauksissa, joissa osi­tusta ei les­ken elä­essä ole toi­mi­tettu.

Les­ken jäl­keen toi­mi­tet­ta­vassa pe­run­kir­joi­tuk­sessa pitää tosi­aan il­moit­taa myös en­siksi kuol­leen puo­lison omaisuus, jos les­kellä oli sii­hen avio­-oi­keus. Läh­tö­koh­tai­ses­tihan puo­lisoil­la on avio­-oi­keus kaik­keen tois­tensa omaisuu­teen, ellei tuota oi­keut­ta ole avio­ehto­so­pi­muk­sella rajoi­tettu. Il­moi­tus­vel­volli­suus joh­tuu siitä, että les­ken jäl­keen pe­rin­töve­roa on mak­set­tava vain siitä osas­ta jää­mis­töä, mikä las­ken­nalli­sen osi­tuk­sen jäl­keen jää les­ken kuo­lin­pe­sään. Eli kum­man­kin puo­lison avio­-oi­keu­den alai­nen omai­suus las­ke­taan yh­teen ja jae­taan puo­liksi. Vain tästä puo­liosasta mää­rä­tään pe­rin­töve­ro peril­li­sille.

Ve­rotta­ja suo­rittaa las­ken­nalli­sen osi­tuk­sen puo­lisoi­den välil­lä kaksi ker­taa: en­sim­mäi­sen ker­ran en­siksi kuol­leen puo­lison jäl­keen toi­mi­tet­ta­vassa pe­rin­töve­ro­tuk­sessa ja uu­des­taan les­ken jäl­keen toi­mi­tet­ta­vassa pe­rin­töve­ro­tuk­ses­sa. Nä­mä osi­tuk­set voi­vat joh­taa hyvin eri­lai­siin lop­pu­tu­lok­seen eri­tyi­sesti sil­loin, kun puo­lisoi­den kuo­lin­het­kien välil­lä on pitkä aika.

En­siksi kuol­leen puo­lison avio-­oi­keu­den alai­nen omaisuus il­moi­te­taan les­ken pe­rukir­jassa siltä osin kuin sitä on jäljel­lä les­ken kuo­lin­het­kellä. Jos en­siksi kuol­leen puo­lison omaisuut­ta on myy­ty les­ken elä­essä, on myynnistä saa­dut varat tai niillä han­kittu uusi omaisuus il­moi­tet­tava les­ken pe­rukir­jassa en­siksi kuol­leen puo­lison omaisuu­tena. Sa­moin on teh­tävä täl­lai­sen omaisuu­den tuo­ton osal­ta.

Sel­lai­nen omaisuus, jonka leski on en­siksi kuol­leen puo­lison kuo­le­man jäl­keen an­sain­nut tai saa­nut esi­mer­kiksi pe­rin­tönä, on avio-­oi­keu­desta va­paa­ta. Avio­-oi­keu­den alais­ta ja siten osi­tuk­sessa huomioi­tavaa omaisuut­ta on vain se omaisuus, mikä puo­lisoil­la oli avio­liiton pur­kau­tues­sa. Kos­ka avio­liitto on pur­kau­tunut jo en­siksi kuol­leen puo­lison kuo­le­maan, ei les­ken myöhemmin saa­ma omaisuus kuulu enää osi­tuk­sen pii­riin.

Seu­raava esi­merkki va­lais­see asi­aa:

A kuoli vuonna 2010. A:n pe­rukir­jassa A:n avio­-oi­keu­den alai­sen omaisuu­den sääs­tö oli 100 000 eu­roa ja les­ken B 20 000 eu­roa. Las­ken­nalli­sessa osi­tuk­sessa A:n kuo­lin­pe­sään kuu­luu puo­let yh­teen­las­ke­tusta sääs­töstä eli 60 000 eu­roa, josta mää­rästä peril­liset mak­savat pe­rin­töve­ron.

Osi­tusta ja ja­koa ei toi­mite­ta B:n elä­essä, joten B:n kuol­lessa vuonna 2014 on ve­rotta­jan suori­tet­tava las­ken­nalli­nen osi­tus uu­des­taan sen mää­rit­tä­miseksi, mikä omaisuus kuu­luu les­ken kuo­lin­pe­sään. A:n avio-­oi­keu­den alai­sen omai­suu­den arvo on les­ken elä­essä alen­tunut 80 000 eu­roon. B:n avio-­oi­keu­den alai­nen omaisuus on alen­tunut 10 000 eu­roon ja li­säksi B on saa­nut pe­rin­töä 50 000 eu­roa. Las­ken­nalli­sessa osi­tuk­sessa B:n jää­mis­töön kuu­luu siten (80 000 + 10 000) / 2 = 45 000. Li­säksi B:n jää­mis­töön kuu­luu avio-­oi­keu­desta va­paa omaisuus 50 000 eu­roa. Näin ollen B:n peril­liset jou­tuvat mak­sa­maan pe­rin­töve­roa 95 000 eu­ron pe­rin­nös­tä.

Asioi­ta hel­pot­taisi pal­jon se, että osi­tus ja pe­rin­nön­jako teh­täi­siin jo les­ken elä­essä.