Vaikka ositus ei sinänsä ole pakollinen, on se kuitenkin erittäin suositeltavaa tehdä pian ositusperusteen (= avioero tai toisen puolison kuolema) synnyttyä. Yleensä osituksen toimittaminen joutuisasti ja siitä asianmukaisen osituskirjan laatiminen on kummankin osapuolen intressissä.
Tässä artikkelissa keskitytään lähinnä avioero-ositukseen niissä tapauksissa, joissa eronneet puolisot kykenevät sopimaan omaisuutensa osituksesta sovinnollisesti (sopimusositus). Jos sovintoa ei saada aikaiseksi, voi kumpi tahansa osapuolista hakea pesänjakajan määräämistä. Tällöin pesänjakaja toimittaa osituksen puolisoiden välillä toimitusosituksena.
1. Ositusvaateelle ei ole määräaikaa
Oikeus vaatia ositusta ei vanhene yleisessä kolmen vuoden vanhentumisajassa. Jos ositus on jäänyt tekemättä avioeron yhteydessä, on olemassa riski siitä, että vuosienkin jälkeen vähemmän omistava entinen puoliso esittää ositusvaateen (esimerkiksi uuden puolisonsa yllyttämänä). Tapauskohtaisesti voi silti olla mahdollista, että vuosikausia jatkunut passiivisuus estää tehokkaasti vaatimasta ositusta. Tämän täytyy edellyttää joka tapauksessa useita vuosia tai jopa vuosikymmeniä jatkunutta passiivisuutta.(Ks. KKO 2001:56)
2. Osituksen täytäntöönpano edellyttää ositussopimusta
Etenkin tasinkoon oikeutetun eli vähemmän omistavan puolison näkökulmasta ositussopimuksen laatiminen on hyvä hoitaa ajoissa, sillä osituksen pakkotäytäntöönpanoa ei luonnollisesti voi hakea, ellei osapuolten välillä ole toimitettu ositusta. Kanne täytyy kuitenkin nostaa tuomioistuimessa, jos vastapuoli ei vapaaehtoisesti suostu toimimaan ositussopimuksen mukaisesti.
3. Osituksen piiriin kuuluu rajoitetusti myös avioeron jälkeen saatu omaisuus
Koska osituksen piiriin kuuluu paitsi se varallisuus, joka puolisolla oli ositusperusteen syntyhetkellä, myös sellaisen varallisuuden sijaan tullut uusi omaisuus sekä omaisuuden tuotto, on yleensä myös enemmän omistavan puolison intressissä tehdä ositussopimus heti avioeron yhteydessä. Jos esimerkiksi puolisolla on ollut osakesijoituksia avioeron tullessa vireille, ja hän on ne sittemmin myynyt ja hankkinut niistä saamillaan varoilla sijoitusasunnon, kuuluu hankittu asunto osituksen piiriin. Lisäksi osituksen piiriin kuuluvan omaisuuden tuotto on ositettavaa varallisuutta: puolisolla olleen sijoitusasunnon vuokratulo avioeron vireilletulon ja ositussopimuksen allekirjoittamisen välisenä aikana on siten myös ositettavaa varallisuutta.
Osituksessa omaisuus arvostetaan ositushetken – eikä siis ositusperusteen syntyhetken – mukaiseen arvoon, joten osituksen lykkääminen voi aiheuttaa sen, että tasinkona joudutaan luovuttamaan enemmän kuin mitä olisi jouduttu, jos ositus olisi tehty heti avioeron tultua vireille.
4. Perunkirjoitus ja perinnönjako edellyttävät ositusta
Toimittamatta oleva ositus voi myöhemmin muodostua ongelmaksi myös puolisoiden jälkeläisille. Jos vainaja oli ollut eläessään avioliitossa, tarvitaan perunkirjoitusta varten tieto siitä, oliko puolisoiden välillä tehty ositus. Mikäli ositus oli jäänyt tekemättä, tulee perunkirjoituksessa ilmoittaa myös vainajan entisen puolison omaisuus.
Jotta kuolinpesä voidaan selvittää, perintöverotus toimittaa ja perintö jakaa, tulee ensin määrittää se, mitä kuolinpesään kuuluu. Jos ositusta ei ole tehty, on mahdollista, että osa kuolinpesän varoiksi luullusta omaisuudesta kuuluukin entiselle puolisolle avio-oikeuden nojalla.
5. Osituksen hoitaminen pois helpottaa paluuta normaaliin elämään
Edellä mainittujen lisäksi asian saaminen pois päiväjärjestyksestä helpottaa normaalin elämän jatkamista avioeron jälkeen. Avioeroon liittyy usein monia hankalia ja raskaita asioita. Kun ositus on hoidettu ja siitä on asianmukaiset paperit laadittu, on helpompi koettaa jatkaa normaalia arkea.
