Avio­eron vuoksi olem­me ja­ka­massa yhteis­tä omai­suut­tam­me. Halu­aisin lunas­taa mie­heni osuu­den yhtei­sestä asun­nos­tam­me, mutta vero­seu­raa­muk­set mieti­tyttä­vät. Voi­daan­ko asia hoitaa siten, ettei va­rain­siirto­veroa tarvit­sisi mak­saa?

Vero­seu­raa­muk­siin vaikut­taa se, onko jaetta­va omai­suus avio­-oikeu­den alaista vai sii­tä va­paata.

Va­rain­siirto­vero­laissa on poik­keus­sään­nös, jonka nojalla vero­velvol­lisuus ei kos­ke osi­tuksen yhtey­dessä tapah­tuvia luovu­tuksia, milloin vastik­keena ei käy­tetä ositet­tavan omai­suu­den ulko­puoli­sia va­roja. Oi­keus­kirjalli­suu­den ja -­käy­tän­nön mu­kaan ulko­puolis­ten varo­jen käyt­tämi­senä ei pi­detä sitä, että toinen puoli­soista ottaa puoli­soiden yhtei­sen lainan mak­setta­vak­seen. Täl­löinkin edelly­tetään kui­tenkin sitä, että ky­seessä on sel­lainen laina, joka koh­distuu avio­-oikeu­den alai­seen omai­suu­teen.

Esi­merkki 1. Puoli­soilla vain avio­-oikeu­den alaista omai­suutta:

A ja B omis­tavat yhdes­sä oma­kotita­lon, jonka arvo on 400 000 euroa. Puoli­soilla on oma­kotita­losta yhteis­tä asun­tolai­naa jäljellä 100 000 euroa. Lisäksi puoli­soilla on yh­teises­ti omis­tettu sijoi­tusasunto, jonka arvo on 300 000.

Osi­tuk­sessa tode­taan, että kum­malle­kin puoli­solle kuulu­van avio-­osan suu­ruus on (400 000 – 100 000 + 300 000) / 2 = 300 000.

Puoli­sot sopi­vat, että A saa yksin omis­tuk­seensa puoli­soiden yhtei­sen ta­lon ja ottaa yksin vasta­tak­seen puoli­soiden yhtei­sestä asun­tolai­nasta (400 000 – 100 000 = 300 000). B taas saa si­joitus­asun­non (300 000).

Koska osituk­sen to­teut­tami­sessa ei käy­tetä avio-­oikeu­den ulko­puoli­sia va­roja, ei vero­seu­raa­muk­sia tu­le.

Esi­merkki 2. Puoli­soilla vain avio-­oikeu­desta vapaa­ta omai­suutta:

Lähtö­tilanne on muu­toin sama kuin edelli­sessä esi­mer­kissä, mutta nyt puoli­soilla on avio­ehto­sopi­mus, jonka nojalla kum­malla­kaan ei ole avio­-oi­keutta tois­tensa omai­suu­teen. Osi­tuksen sijaan toimi­tetaan siksi omai­suu­den erotte­lu, jos­sa myös voi­daan purkaa yh­teis­omis­tuksia ja/tai tehdä luovu­tuksia puoli­soiden välillä aivan sa­moin kuten osituk­sessa­kin.

Puoli­sot sopi­vat, sa­moin kuin edellä, että A saa yksin omis­tuk­seensa puoli­soiden yhtei­sen ta­lon ja ottaa yksin vasta­tak­seen puoli­soiden yhtei­sestä asun­tolai­nasta. B saa sijoi­tusasunnon.

Nyt ky­seessä ei ole osituk­sen piiriin kuulu­va omai­suus mil­tään osin, koska avio­oi­keutta ei ole. Siksi A:n tu­lee suorit­taa va­rain­siirto­veroa siitä mää­rästä, joka katso­taan A:n saa­man oma­kotita­lon puoli­osan vastik­keeksi. Vas­tik­keeksi katsot­taisiin A:n luo­vut­tama puoli­osa si­joitus­asun­nosta eli 150 000, josta mää­rästä A:n mak­setta­vaksi jäävä va­rain­siirto­vero on 4 % eli 6 000 euroa.

B taas joutuu mak­sa­maan va­rain­siirto­veroa siitä mää­rästä, joka katso­taan vastik­keeksi asun­to-­osak­keen puo­lik­kaas­ta. Tässä ta­pauk­sessa vastik­keen määrä olisi vaih­tona luovu­tetun oma­kotita­lon puoli­osan arvo vä­hen­netty­nä sil­tä osin, kuin B vapau­tui mak­sa­masta puoli­soiden yhteis­tä asun­tolai­naa, eli yh­teensä 150 000 euroa. Va­rain­siirto­veron määrä asun­to­osak­keen koh­dalla on 2 % vastik­keen arvos­ta eli ta­pauk­sessa 3 000 euroa.

Esi­mer­kissä A ja B joutui­sivat mak­sa­maan yh­teensä 9 000 euroa veroja. Avio­ehto­sopi­muk­sella puoli­sot voivat vaikut­taa avio-­oikeu­den laajuu­teen ja näin ollen myös siihen, joutu­vatko he osi­tuk­sessa mak­sa­maan va­rain­siirto­veroa. Avio­ehto tai sen muu­tos tu­lee kui­tenkin rekis­teröi­dä en­nen avio­eroha­ke­muk­sen vi­reille tuloa. Myös vetoamalla osituksen sovitteluun ja kohtuullistamiseen voidaan joissain tilanteissa vaikuttaa verotukseen. Verottajan kanta on kuitenkin se, että sovittelun avioliittolain mukaiset edellytykset tulee olla käsillä.