Olen elänyt mieheni kanssa jo seitsemän vuotta avoliitossa. Kummallakaan meistä ei ole lapsia. Muun muassa perimysasioiden vuoksi olemme miettineet naimisiin menoa, mutta onko se tarpeen? Olen kuullut uudesta avoliittolaista, mutta en tiedä, mitä se käytännössä merkitsee. Olisiko minun asemani pienempituloisena osapuolena turvatumpi, jos olisimme naimisissa?
Oikeusjärjestyksemme tuntee neljänlaisia perheitä: erityislailla sääntelemätön avoliitto, uudessa avoliittolaissa säännelty avoliitto, avioliitto ja rekisteröity parisuhde. Nämä kaikki vaikuttavat eri tavoin parisuhteen osapuolten oikeuksiin ja velvollisuuksiin.
Avoliittolaki eli virallisesti laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta tuli voimaan keväällä 2011. Lain tarkoituksena on suojata avoliiton heikompaa osapuolta liiton purkautumisen varalta. Avoliittolakia sovelletaan sellaisiin keskinäisessä parisuhteessa eläviin henkilöihin, jotka ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. Avoliittolaki ei siten koske kaikkia avopareja, ja erityisesti nuoret avoparit elävät usein erityislailla sääntelemättömässä avoliitossa.
Lakisääteisen avoliiton ja erityislailla sääntelemättömän avoliiton keskeisimmät erot liittyvät osapuolten varallisuusoikeudellisiin suhteisiin avoliiton purkautuessa.
Lakisääteisessä avoliitossa on avopuolison tai kuolleen avopuolison perillisen vaatimuksesta toimitettava omaisuuden erottelu. Siinä omaisuus jaetaan noudattaen nimiperiaatetta, eli omaisuus on sen, jonka nimiin se on hankittu. Jos on epäselvää, kenen jokin omaisuus on, katsotaan se yhteisesti omistetuksi.
Laissa säädetään myös erityisestä hyvityksestä, johon avopuolisolla on oikeus, jos hän on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta siten, että tämä saisi omaisuuden erottelussa perusteetonta etua. Tämä oikeus avopuolisolla on avoliiton purkautuessa sekä eron että toisen avopuolison kuoleman johdosta.
Omaisuuden erottelusta ja hyvityksen maksamisesta on mahdollista sopia, mutta avopuolisolla tai kuolleen avopuolison perillisellä on myös oikeus hakea käräjäoikeudelta pesänjakajan määräämistä omaisuuden erottelun toimittamiseksi.
Lakisääteinenkään avoliitto ei turvaa heikomman puolison asemaa samalla tavalla kuin avioliitto: Avoliitossa ei ole avio-oikeutta vastaavaa oikeutta saada puolet puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta liiton purkautuessa. Avoliitossa ei ole myöskään lakisääteistä keskinäistä elatusvelvollisuutta. Kuitenkin monissa julkisoikeudellisissa säädöksissä oletetaan, että avopuolisot tosiasiallisesti elättävät toisiaan, mikä vaikuttaa esimerkiksi moniin tukiin. Avoleskellä ei ole perintöoikeutta puolisoaan kohtaan eikä oikeutta pitää yhteistä kotia jakamattomana hallinnassaan. Avoleskellä ei myöskään ole kuolinpesän osakkaan asemaa, eikä hän siksi voi osallistua kuolinpesän yhteishallintoon. Avoliitossa ei ole avioliitosta tuttua vallinnanrajoitusjärjestelmää, joten avopuoliso voi myydä yksin omistamansa kodin ilman toisen puolison suostumusta.
Avopuolison asemaa voidaan kuitenkin sopimus- ja testamenttijärjestelyin parantaa, jos avioliittoa ei syystä tai toisesta haluta solmia.