Olen elä­nyt mieheni kanssa jo seit­semän vuotta avo­lii­tos­sa. Kum­mal­la­kaan meistä ei ole lap­sia. Muun mu­assa pe­ri­mysasi­oi­den vuoksi olemme mietti­neet nai­mi­siin me­noa, mutta on­ko se tar­peen? Olen kuullut uu­des­ta avo­liit­to­lais­ta, mutta en tie­dä, mitä se käy­tän­nös­sä mer­kit­see. Oli­siko mi­nun ase­ma­ni pie­nempitu­loi­sena osa­puo­lena tur­va­tumpi, jos oli­simme naimi­sis­sa?

Oi­keusjär­jes­tyk­semme tun­tee nel­jän­lai­sia per­hei­tä: eri­tyis­lailla säänte­le­mä­tön avo­liit­to, uu­des­sa avo­liit­to­lais­sa sään­nel­ty avo­liit­to, avioliitto ja re­kisteröity pa­ri­suh­de. Nä­mä kaikki vai­kut­ta­vat eri ta­voin pa­ri­suh­teen osa­puolten oi­keuksiin ja vel­vol­li­suuksiin.

Avo­liit­to­laki eli vi­ralli­sesti laki avo­puo­li­soi­den yh­teis­ta­lou­den pur­ka­mi­ses­ta tuli voimaan ke­väällä 2011. Lain tar­koi­tuk­sena on suo­jata avo­lii­ton hei­kompaa osa­puolta lii­ton pur­kau­tu­mi­sen va­ral­ta. Avo­liit­to­lakia so­vel­le­taan sel­lai­siin kes­ki­näi­ses­sä pa­ri­suh­teessa elä­viin henki­löi­hin, jot­ka ovat asu­neet yh­teis­ta­lou­des­sa vä­hin­tään viisi vuotta tai joilla on tai on ollut yh­tei­nen tai yh­tei­ses­sä huollos­sa ole­va lap­si. Avo­liit­to­laki ei si­ten kos­ke kaikkia avopa­reja, ja eri­tyi­sesti nuo­ret avoparit elä­vät usein eri­tyis­lailla säänte­le­mättö­mässä avo­lii­tos­sa.

La­ki­sää­tei­sen avo­lii­ton ja eri­tyis­lailla säänte­le­mättö­män avo­lii­ton kes­kei­simmät erot liit­ty­vät osa­puolten va­ralli­suusoi­keudel­lisiin suh­tei­siin avo­lii­ton pur­kau­tu­es­sa.

La­ki­sää­tei­ses­sä avo­lii­tos­sa on avo­puo­lison tai kuolleen avopuo­lison pe­rilli­sen vaa­ti­mukses­ta toi­mi­tet­tava omaisuuden erottelu. Siinä omaisuus jae­taan nou­dat­taen ni­mi­pe­riaa­tet­ta, eli omaisuus on sen, jon­ka ni­miin se on hankit­tu. Jos on epä­sel­vää, ke­nen jokin omaisuus on, kat­so­taan se yh­tei­sesti omiste­tuk­si.

Lais­sa sää­de­tään myös eri­tyi­ses­tä hy­vi­tyk­ses­tä, jo­hon avopuo­lisol­la on oi­keus, jos hän on yh­teis­ta­lou­den hy­väk­si an­ta­mal­laan pa­nok­sella aut­ta­nut tois­ta avopuo­lisoa kar­tut­ta­maan tai säi­lyt­tä­mään tä­män omaisuutta si­ten, että tä­mä saisi omaisuuden erotte­lus­sa pe­rus­tee­ton­ta etua. Tä­mä oi­keus avo­puo­lisol­la on avo­lii­ton pur­kau­tu­essa sekä eron et­tä toi­sen avopuo­lison kuo­le­man joh­dos­ta.

Omaisuuden erotte­lus­ta ja hy­vi­tyk­sen mak­sa­mi­ses­ta on mah­dol­lista so­pia, mutta avo­puo­lisol­la tai kuolleen avo­puo­lison pe­rilli­sellä on myös oi­keus ha­kea kä­rä­jäoi­keudel­ta pe­sän­ja­ka­jan mää­räämis­tä omaisuuden erotte­lun toi­mit­ta­miseksi.

La­ki­sää­teinen­kään avo­liitto ei tur­vaa hei­komman puo­lison asemaa sa­mal­la ta­valla kuin avioliit­to: Avo­lii­tos­sa ei ole avio-­oi­keutta vas­taa­vaa oi­keutta saa­da puo­let puo­li­soi­den yh­teenlas­ke­tus­ta omaisuudes­ta lii­ton pur­kau­tu­es­sa. Avo­lii­tos­sa ei ole myöskään la­ki­sää­teis­tä kes­ki­näistä ela­tus­vel­vol­li­suutta. Kui­ten­kin mo­nis­sa jul­kisoikeudel­lisis­sa sää­dök­sissä ole­te­taan, et­tä avo­puo­lisot to­siasialli­sesti elät­tä­vät toi­si­aan, mi­kä vai­kut­taa esi­merkiksi mo­niin tu­kiin. Avo­les­kellä ei ole pe­rin­tö­oi­keutta puo­liso­aan koh­taan eikä oi­keutta pi­tää yh­teis­tä ko­tia ja­ka­matto­ma­na hal­lin­nas­saan. Avo­les­kellä ei myöskään ole kuo­lin­pe­sän osakkaan ase­maa, ei­kä hän siksi voi osal­lis­tua kuo­lin­pe­sän yh­teishal­lin­toon. Avo­lii­tos­sa ei ole avio­lii­tos­ta tut­tua val­lin­nan­ra­joi­tus­jär­jes­tel­mää, jo­ten avopuo­liso voi myydä yk­sin omista­mansa ko­din il­man toi­sen puo­lison suos­tu­musta.

Avopuo­lison asemaa voi­daan kui­ten­kin so­pi­mus-­ ja tes­ta­mentti­jär­jes­te­lyin pa­ran­taa, jos avio­liit­toa ei syystä tai toi­ses­ta ha­luta sol­mia.