Asuimme avomieheni kanssa yhdessä seitsemän vuotta ennen eroamme. Olimme hankkineet puoliksi omakotitalon, jota minä ja isäni olimme remontoineet palkatta. Nämä remontit olivat kasvattaneet asunnon arvoa, ja asunto onkin nyt arvostettu myyntiä varten paljon hankintahintaa korkeammaksi. Onko myös avomiehelläni oikeus tähän omaisuuden kasvuun, vaikka se on pääasiassa isäni aikaansaannosta?
Lain mukaisesti säänneltynä avoliittona pidetään liittoa, jossa osapuolet ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai yhteistalouden osapuolilla on yhteinen lapsi. Avoliitto ei aiheuta avioliittoon verrattavia oikeusvaikutuksia, kuten avio-oikeutta toisen omaisuuteen tai elatusvelvollisuutta.
Avoliiton purkautuessa avopuolisoilla ei siis ole oikeutta toistensa omaisuuteen, vaan periaatteena on omaisuuden täydellinen erillisyys. Omaisuutta eroteltaessa ei siten sovelleta avioliittolain mukaista omaisuuden puolittamisperiaatetta. Avopuolisot saavat pitää itsellään heillä ennen avoliittoa olleen ja avoliiton aikana saadun omaisuuden. Mahdolliset yhteisomistussuhteet puretaan omistusosuuksien mukaisesti. Irtaimet esineet, joidenka omistussuhteesta on epäselvyys, oletetaan yhdessä omistetuksi samansuuruisin osin.
Vaikka pääsääntö on omaisuuden erottelu omistusosuuksien mukaisessa suhteessa, voidaan tästä joissain tapauksissa poiketa. Avopuolisolla on nimittäin oikeus hyvitykseen, jos hän on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta siten, että yhteistalouden purkaminen yksinomaan omistussuhteiden perusteella johtaisi perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella. Tällaista voi olla paitsi varsinainen työ yhteisen talouden hyväksi, myös varojen käyttö yhteiseen talouteen tai muu näihin verrattava. Pääasiallinen kriteeri on perusteettoman edun koituminen vain toisen avopuolison hyväksi.
Kysyjän tapauksessa ongelmalliseksi muodostuu se, että työpanoksen on antanut toisen avopuolison isä. Tällaisesta tilanteesta laki vaikenee. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen mukaan voisi sinänsä olla mahdollista, että avopuolison isän työpanos katsottaisiin tapahtuneen yksin lapsensa hyväksi, ja lapsi sitten ikään kuin välittäisi isänsä työpanoksen avopuolisoiden yhteistalouden hyväksi. Tällöin oikeus hyvitykseen voisi syntyä. Muun näytön puuttuessa tällaista ulkopuolisen työpanosta olisi kuitenkin pidettävä lähtökohtaisesti tapahtuneen molempien avopuolisoiden hyväksi, mistä syystä hyvitystä ei tulisi määrättäväksi.
